Päivä päiväkodissa : lapsen sosiaalisen ajan rakentuminen päiväkodin arjessa

Time has traditionally been a subject of studies in education theory from the point of view of a linear time. Interest to the social point of view of time has still increased recently also in the field of early childhood education research. Especially the new sociology of childhood has brought children's experiences and possibilities to influence into the center of attention in early childhood research. In this study I also tried to achieve the child's point of view. My aim was to investigate how a day in kindergarten (planned by adults) appears to child and in what way child experiences ones social time in kindergarten. My interest is in the quality of the child's experiences not in the time one spends on each activity during the day. The subject of this study is significant because there has not been a lot of research before of the subject but there are still some preconceptions. With this study it is possible to create new knowledge of the subject and possibly increase the level of children's participation and take into account children's point of view in an everyday life of kindergarten. This research is a case study, in which I investigated one 5-year-old in a typical Finnish kindergarten. I collected the data by observing child in her kindergarten group. I collected data of the events the child experienced during her day in kindergarten and I evaluated the level of her involvement during these events. In this research the child's experience of social time appeared as continuously interrupted and the level of involvement was generally low. Main conclusion is that a day in kindergarten is not meaningful experience for this child. Day appears to be filled by routines, boredom, waiting and interruptions. Nevertheless, it is also possible to produce meaningful experiences of social time through allowing children to act actively and to participate. Also the good quality of interaction between children and adults makes experiences of social time significant but it demands real enthusiasm from adults and new ways of acting in kindergarten groups.Aikaa ja ajankulkua on kasvatustieteellisessä tutkimuksessa tutkittu aiemmin useimmiten lineaarisen ajan näkökulmasta. Kiinnostus sosiaalisen ajan tutkimiseen on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt myös varhaiskasvatuksen tutkimuskentällä. Erityisesti lapsuuden sosiologian uusien näkökulmien myötävaikutuksesta kiinnostus lasten kokemusten, näkökulmien ja vaikutusmahdollisuuksien tutkimiseen on lisääntynyt ja sen asema on vahvistunut varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Myös tämän tutkimuksen tavoitteena oli tavoittaa lapsen näkökulma ja selvittää, millaisena kasvattajien suunnittelema päiväkotipäivä lapselle toteutuu ja millaista sosiaalista aikaa se lapselle rakentaa. Tässä tutkimuksessa kiinnostukseni kohdistuu siis ennemmin lapsen kokemusten laatuun kuin esimerkiksi siihen, kuinka paljon lapsi käyttää aikaa kuhunkin päiväkodin arjessa esiintyvään toimintoon. Aiheen tutkiminen on merkityksellistä siksi, että tutkittavasta ilmiöistä on olemassa ennakkokäsityksiä ja -oletuksia, mutta aihetta ei ole tieteellisesti juuri tutkittu. Tällä tutkimuksella voidaankin tuottaa päiväkodissa toteutettavaan varhaiskasvatukseen uutta tietoa ja mahdollisesti lisätä lasten näkökulman huomiointia ja lasten osallisuutta päiväkodin arjen toteuttamisessa. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa tutkin yhtä aineistonkeruun aikana viisivuotiasta lasta tyypillisessä suomalaisessa päiväkodissa. Tutkimuksen aineistonkeruu kohdistui lapsen päiväkotipäivään ja sen tapahtumiin sekä lapsen toimintaan sitoutumisen arviointiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla lasta tämän päiväkotiryhmässä neljän päivän ajan. Aineiston analyysi on sisällönanalyysia ja analyysin kohteena on ollut lapsesta kerätty kirjallinen havainnointiaineisto. Tässä tutkimuksessa lapsen päiväkotipäivä näyttäytyi sosiaalisen ajan näkökulmasta tarkasteltuna jatkuvasti keskeytyvinä, lyhytkestoisina hetkinä ja lapsen sitoutuminen toimintaan oli yleisesti heikkoa. Keskeisenä johtopäätelmänä voidaan todeta, että lapsi ei koe päiväkotipäiväänsä mielekkäänä vaan se näyttäisi olevan täynnä rutiineja, odottamista ja keskeytyksiä. Toiminnan samankaltaisuus ei haasta lasta ja lapsi kokee päivän aikana runsaasti tylsistymistä ja puutumista. Mielekkäitä kokemuksia ajasta mahdollistavat lapsen mahdollisuudet toimia aktiivisesti ja vaikuttaa toimintaan. Myös laadukas vuorovaikutus lasten ja aikuisen kesken rakentaa lapselle mielekkäitä kokemuksia ajan kulusta. Tämä kuitenkin edellyttää aikuisilta aitoa innostumista ja sitoutumista lasten kanssa toimimiseen sekä lasten osallisuutta tukevan toimintakulttuurin synnyttämistä ja lasten kompetenssia vastaavan toiminnan mahdollistamista päiväkodin arjessa