Traveling Seeds and Hybrid Gardens : Ecocritical Tropes in Leslie Marmon Silko's Gardens in the Dunes

Kirjallisuustieteellinen tutkielma erittelee puutarhan käsitettä ja sen monimerkityksellistä suhdetta luonnon ja kulttuurin väliseen dikotomiaan. Puutarha voidaan nähdä luonnon ja kulttuurin välisenä kohtaamispaikkana ja yhteensovittajana, sekä metaforisella tasolla että käytännössä. Tutkielman lähtökohtana ja pääaineistona on laguna pueblo intiaanikirjailija Leslie Marmon Silkon teos Gardens in the Dunes (1999), jossa puutarhat ovat keskeisessä roolissa myös luonto/kulttuuri-dikotomian neuvottelemisessa. Romaanin päähenkilöiden suhteet omiin puutarhoihinsa kuvastavat sekä heidän luontosuhdettaan että ajatusmaailmaansa laajemmallakin tasolla. Nämä puolestaan näkyvät siinä, minkälaisin keinoin henkilöhahmot viljelevät ja hoitavat maata, sekä puutarhojen erilaisissa sosiaalisissa ja kasvatuksellisissa merkityksissä. Silkon teos sijoittuu pitkälti 1890-luvun Yhdysvaltojen läntisille alueille, muun muassa Sonoran aavikolle Kalifornian ja Arizonan osavaltioiden rajalla. Tämä on kulttuurihistoriallisesti ja maantieteellisesti kriittinen ajanjakso myös alkuperäiskansojen näkökulmasta, sillä virallisesti katsottiin "rajaseudun" (engl. Frontier) pysähtyneen vuoteen 1890 - samalla intiaaniheimot pakotettiin reservaatteihin, sisäoppilaitoksiin, tai pakkotöihin, ja yleisesti miellettiin intiaanien ns. perinteisen kulttuurihistorian myös käytännössä "pysähtyneen" tähän ajanjaksoon. Teoksessaan Silko kuitenkin kulkee rajaseudun jälkiä taaksepäin, vieden kirjan päähenkilöitä pitkälle matkalle kohti Yhdysvaltain itärannikkoa, aina Englantiin ja Italiaan asti. Kulttuurinen ja poliittinen ajankuva näkyy vahvasti myös matkan aikana kohdatuissa puutarhoissa. Tutkielma nostaa esille myös muutamia ekokritisismissä vakiintuneita käsitteitä kuten erämaa, pastoraali ja "ekologinen Intiaani" (engl. wilderness, pastoral ja "ecological Indian"). Nämä käsitteet ovat saaneet paljon huomiota niin kirjallisuus- kuin kulttuuritutkimuksessa yleensäkin, ja ne sisältävät vaikutusvaltaisia metaforia ja mielikuvia, jotka puolestaan näkyvät eri kulttuurien luontokäsitysten muodostamisessa. Tutkielma vertaa puutarhan käsitettä myös erämaan ja pastoraalin keskisiin piirteisiin, sekä puutarhan mahdollisuuksia paljastaa uusia, merkityksellisiä näkemyksiä ihmisen ja (ei-inhimillisen) luonnon väliseen suhteeseen. Tutkielman teoreettiinen aineisto koostuu useasta eri ekokriittisestä lähteestä. Kirjallisuusteorian osalta keskeiseen aineistoon kuuluvut muun muassa Laura Coltellin (toim.) Reading Leslie Marmon Silko: Critical Perspectives Through Gardens in the Dunes (2007); Mary Ellen Snodgrassin Leslie Marmon Silko: A Literary Companion (2011) Cheryl Glotfelteyin ja Harold Frommin (toim.) The Ecocriticism Reader: Landmarks in Literary Ecology (1996); Laurence Buellin The Environmental Imagination: Thoreau, Nature Writing and the Formation of American Culture (1995); Greg Garrardin Ecocriticism (2004); sekä Nancy Easterlinin A Biocultural Approach to Literary Theory and Interpretation (2012). Kirjallisuustieteen ulkopuolelta tulevaa aineistoa ovat muun muassa Mara Millerin taidefilosifinen tutkielma The Garden as an Art (1993), ja Ken Thompsonin Where Do Camels Belong? The Story and Science of Invasive Species (2015)