Maalauksen merkityksen muodostuminen : auktorisoitu tieto ja katsojan tulkinta museokontekstissa

Tutkimus nostaa esiin kaksi vastakkaista näkökulmaa taiteen katsomiseen: toisaalta taide voidaan kokea elitistisenä ja asiantuntijoiden hallitsemana ja toisaalta katsoja passiivisena vastaanottavana tiedon kohteena. Tämä luo myös mielikuvaa siitä, että ns. auktorisoidun tiedon jakamiseen perustuva katsominen ja katsojan vapaa assosiatiivinen tulkinta olisivat toisilleen vastakkaisia. Tämä tutkimus haastaa vastakkaisuuden paradigman. Tutkimuksen hypoteesi esittää, että ns. auktorisoidun tiedon jakaminen ja toisaalta vapaan assosioinnin kannustaminen ja mahdollistaminen voivat tukea toisiaan sen sijaan, että ne kumoaisivat toisiaan. Niiden avulla teoksen katsoja voisi aktiivisesti luoda maalaukselle merkityksen ja taiteen katsominen edistäisi oppimista ja muistamista. Maalauksen tulkinta ja merkityksenanto eivät olisi ristiriidassa tulkinnan jälkeen annetun auktorisoidun tiedon kanssa. Tutkimus avaa katsojan omakohtaisen tulkinnan kehitystä modernismin murroksesta nykytaiteen osallistavuuteen. Samalla tarkastellaan taidemuseon roolia merkityksen muodostumisessa taiteelle. Teoreettinen tarkastelu lähtee Panofskyn ikonografiasta ja selvittää kuvasemiotiikan sisältöä ja tutkimusta sekä intertekstuaalisuutta, joka rakentaa yhteyksiä eri kuvien ja kuvastojen välille. Lopulta tarkastellaan katsojan vapaan assosioinnin merkitystä ja roolia maalauksen tulkinnassa. Empiirinen tutkimus tarkastelee hypoteesia maalauksen merkityksen muodostumisesta museokontekstissa rinnastamalla kaksi maalaukseen kiinnittymisen tähtäävää opastuksen menetelmää: perinteistä ns. auktorisoitua tietoa katsojille jakavaa opastusta ja vapaaseen assosiointiin ja vuorovaikutukseen perustuvaa fasilitointimenetelmää (Visual Thinking Strategies -menetelmä (VTS)). Tutkimuksen mukaan molemmat ohjatun katsomisen tekniikat täydentävät toisiaan, mutta vaikuttaa siltä, että kumpikaan yksin ei täytä elämyksellisen taidekäynnin kriteereitä, eivätkä edistä osallisuutta, kokemuksellisuutta tai taiteesta oppimista parhaalla tavalla. Näiden kahden tekniikan ohjattu yhdistelmä sen sijaan vaikuttaisi toimivan hyvin, kun pystyttäisiin yhdistämään katsojan rooli ja oikeus tulkintaan oppaan vahvaan asiantuntemukseen