Puolisoiden yhteisen omaisuuden jakaminen osituksessa

Avioliittolain 85 §:n 3 momentin mukaan puolisoiden yhteinen omaisuus on osituksessa tai omaisuuden erottelussa jaettava, mikäli puoliso on sitä vaatinut. Lainkohta jättää kuitenkin epäselväksi, mitä jakamisella varsinaisesti tarkoitetaan. Avioliittolain 85 §:n 3 momentissa säädetään ainoastaan oikeudesta vaatia yhteisen omaisuuden jakoa omaisuuden osituksessa tai erottelussa. Sen sijaan siitä, miten puolisoiden yhteinen omaisuus tulisi jakaa, lainkohta vaikenee täysin. Jaollisen ja helposti jaettavan omaisuuden kohdalla jakaminen ei useinkaan aiheuta pesänjakajalle vaikeuksia. Monimutkaisemmaksi tilanne sen sijaan käy, jos puolisoiden yhteisomistuksen kohteena on jotakin vaikeasti jaettavaa tai fyysisesti täysin jakokelvotonta omaisuutta. Tutkielmassa pyritään lainopin keinoin löytämään vastausta siihen, miten avioliittolain 85 §:n 3 momentin mukainen jakaminen olisi tulkittava ja kuinka toimitusositusta toimittavan pesänjakajan tulisi jakaminen käytännössä toteuttaa. Lainkohdan sanamuotoa pyritään tulkitsemaan sekä osituksen tarkoituksen ja pesänjakajan toimittamalle toimitusositukselle asetettujen tavoitteiden valossa. Lähdemateriaalina on käytetty perinteistä oikeuslähdemateriaalia. Ensisijaisena oikeuslähteenä on kirjoitettu laki, josta avioliittolaki mutta myös perintökaari muodostavat tutkielman aiheen kannalta keskeiset säädökset. Kirjoitetun lain lisäksi lähdemateriaalina on hyödynnetty lainvalmistelutöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Oikeuskäytännöstä on johdettavissa ja oikeuskirjallisuudessa on esitetty erinäisiä keinoja, joiden voitaisiin katsoa olevan pesänjakajan käytettävissä puolisoiden yhteisen omaisuuden jakamiseksi osituksessa. Näitä keinoja ja niiden käytettävyyttä, mutta myös niihin liittyvää kritiikkiä ja mahdollisia ongelmakohtia, pyritään tuomaan esiin tässä tutkielmassa. Kaikkiin jakokeinoihin ei ole oikeuskirjallisuudessa suhtauduttu täysin yksimielisesti ja niiden käytettävyydestä on käyty jopa varsin kriittistä keskustelua. Tässä tutkielmassa pyritään kokoamaan näitä näkökohtia ja hahmottamaan niiden pohjalta kuvaa siitä, miten yhteisen omaisuuden jako tulisi toteuttaa ja miten esitettyihin jakokeinoihin tulisi suhtautua. Vastaus siihen, miten jakokeinoihin olisi suhtauduttava, voisi löytyä tässä tutkielmassa hahmotellusta jakotapojen etusijajärjestyksestä. Hahmotellulla etusijajärjestyksellä, pesänjakajan harkinnan kulkua ohjaavalla kaavalla, voitaisiin mahdollisesti vastata siihen kysymykseen, miten esitettyihin jakokeinoihin tulisi suhtautua ja miten yhteisen omaisuuden jako tulisi toteuttaa