Maatalouden rahoitus, pääomarakenne ja niihin vaikuttavat tekijät Euroopan unionin jäsenmaissa

Euroopan unionin maataloussektorin on täytynyt sopeutua jatkuviin markkinoiden, politiikan ja toimintaympäristön muutoksiin. Nykytilanteeseen sopeutumisen kannalta rahoituksen ja pääomarakenteen tarkastelu on noussut tärkeäksi tekijäksi yritysten liiketoiminnan kasvun, tehokkuuden ja selviytymisen suhteen. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tuoretta tietoa Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden rahoituksesta, pääomakannan kehityksestä ja pääomarakenteeseen vaikuttavista tekijöistä uusimman FADN-kirjanpitoaineiston perusteella. Tutkielman teoriaosuus perustuu yleiseen rahoitus- ja pääomarakenneteoriaan. Lisäksi tutkimuksessa käydään läpi pääomarakenneteorioiden merkitystä maatalouden pääomarakenteen kannalta ja pääomarakenteeseen yleisesti vaikuttavia tekijöitä. Aluksi FADN-kirjanpitoaineistoa tarkasteltiin deskriptiivisesti, jolloin tutkittiin Euroopan unionin maatalouden pääomakannan ja pääomarakenteen kehitystä sekä maatalousyritysten vieraasta pääomasta maksamaa hintaa vuosina 2004–2013. Tämän jälkeen kvantitatiivisella paneeliregressiolla testattiin, vaikuttavatko teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin perustuvat, yleisesti pääomarakenteeseen yhteydessä olevat tekijät Euroopan unionin maatalouden pääomarakenteeseen. Tutkimustulosten mukaan maakohtaiset rakenteelliset erot, erilaiset strategiat ja riskit vaikuttivat merkittävästi maatalouden pääomarakenteeseen, pääomakantaan ja vieraasta pääomasta maksettavaan korkoon. Euroopan rahoitusmarkkinoiden epävarmuus vaikutti Euroopan unionin jäsenmaihin eri tavalla. Lisäksi erilaiset kriisit ja toimintaympäristön sekä kysynnän muutokset korostuivat tarkasteltavalla ajanjaksolla. Tutkimustuloksissa nousi myös esille, että maatalousyritysten kasvaessa ja muuttuessa yritysmäisemmiksi rahoitusriskien merkitys lisääntyi. Empiiristen tutkimustulosten mukaan Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden velkaantuneisuus riippui positiivisesti keskimääräisestä yrityskoosta, kasvusta, velkaan liittymättömästä verosuojasta ja riskistä. Negatiivisesti velkaantuneisuus riippui kannattavuudesta ja omaisuusrakenteesta. Velkaan liittymättömän verosuojan osalta vaikutus oli oletuksien vastaisesti positiivinen. Toisaalta myös aikaisemmista empiirisistä tutkimuksista löytyy ristiriitaisia tuloksia edellä mainittujen muuttujien osalta. Tulosten mukaan jäsenmaiden sisäisillä tekijöillä oli myös suuri merkitys velkaantuneisuuteen. Tulokset eivät noudattaneet suoraan mitään pääomarakenneteoriaa, mutta nokkimisjärjestysteoria sai eniten tukea