Laitoksesta kotiin : Lapsen huostaanotto ja kotiutuminen vanhempien kertomuksissa

Tutkielmassa tarkastellaan lapsen sijoitusta ja sen jälkeistä kotiutumista huostaanoton kokeneiden vanhempien kertomana. Kiinnostuksen kohteena on, minkälaisia merkityksiä vanhemmat antavat kertomuksissaan vanhemmuudelle, lapsen toiminnalle ja lapsen ja vanhemman suhteelle aikaulottuvuudella ennen sijoitusta, sijoituksen aikana, sijoituksen jälkeen ja tulevaisuudessa. Tutkimus on saanut alkunsa havainnosta, että lastensuojelun tutkimuksessa tarvitaan lisää tietoa huostassapidon lopettamisesta ja sijaishuollossa tehtävästä lastensuojelun sosiaalityöstä. Tavoitteena on lisätä laitossijoituksiin ja kotiutumiseen liittyvää tutkimustietoa ja tuoda esiin merkityksiä, joita vanhemmat antavat kertomuksissaan lapsen huostaanotolle ja kotiutumiselle. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti. Metodologisena kehyksenä käytetään laadullista tutkimusperinnettä, narratiivista tiedonmuodostusta ja sosiaalista konstruktionismia. Tutkimuseettinen pohdinta on keskeisellä sijalla tutkimuksessa. Tutkielmaan haastateltiin seitsemän sijoituksen sosiaalityön asiakkuudessa olevaa lasten vanhempaa. Haastattelut toteutettiin kerronnallistemaattisen haastattelun menetelmällä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin narratiivista ja temaattista analyysia. Sijoitusta edeltäneessä tilanteessa kuvataan lapsen tai nuoren ongelmien kasautumista ja pahenemista. Vanhemmat kuvaavat keinottomuuden ja riittämättömyyden kokemuksiaan lapsen tilanteen muuttamisessa. Huostaanotto nähdään viimesijaisena toimenpiteenä lapsen tai nuoren tilanteeseen puuttumiseksi. Huostaanottoa kuvataan raskaana kokemuksena, johon liittyy pettymyksen, huonommuuden ja syyllisyyden kokemuksia vanhemmuudessa. Huostaanottoa helpottavaksi tekijäksi mainitaan tieto sijoituksen väliaikaisuudesta ja tavoite lapsen kotiutumisesta. Sijoituksella katsotaan olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Osa vanhemmista mainitsi sijoituksen myönteisenä vaikutuksena lapsen tai nuoren käytöksellä oireilun rauhoittumisen, päihteiden käytöstä irtautumisen, koulunkäyntiin sitoutumisen ja psyykkisen voinnin kohentumisen. Osa vanhemmista kuvasi sijoituksen kielteisenä vaikutuksena lapsen tai nuoren päihteiden käytön, rajattoman käytöksen ja rikollisen toiminnan voimistumisen. Sijoituksen jälkeen koetaan kiitollisuutta lapsen kotiutumisesta ja perheen jälleenyhdistymisestä. Vanhemmat kuvaavat vanhemmuudessa vahvistumista ja voimaantumista. Tulevaisuuteen suuntautuvissa odotuksissa kuvataan huolta nuoren syrjäytymisestä ja käytöksellä oireilun pahenemisesta. Nuoren toivotaan jatkavan peruskoulun jälkeisiin opintoihin, työllistyvän ja pääsevän sitä kautta osalliseksi yhteiskuntaan. Lapsen ja vanhemman suhteessa kuvataan läheisten välien säilymisen tärkeyttä myös tulevaisuudessa. Vanhempien kertomukset osoittavat, että ongelmien pahenemisen ja kasautumisen seurauksena lastensuojelussa joudutaan turvautumaan viimesijaisten toimenpiteiden käyttämiseen lasten ja heidän perheidensä tukemisessa. Varhaisen tuen ja puuttumisen keinoin voidaan vähentää lastensuojelun viimesijaisten toimenpiteiden tarvetta. Tukemalla vanhempia lapsen sijoituksen aikana voidaan vahvistaa vanhempien voimavaroja ja edistää sitä kautta lapsen kotiutumista