Maankäytön vaikutus kuminapeltojen kukkakärpäsiin (Syrphidae) ja muihin pölyttäjiin

Maankäyttö on yksi voimakkaimmista luonnon monimuotoisuutta vähentävistä tekijöistä. Tehomaatalouden ja sen aiheuttaman maiseman yksinkertaistumisen vuoksi pölyttäjät ovat ajautuneet maailmanlaajuiseen kriisiin. Maisemaekologiassa tutkitaan, kuinka maisemarakenteen vaihtelevuus vaikuttaa eliöyhteisöjen monimuotoisuuteen. Maisemarakenteen vaihtelevuus -hypoteesin mukaan maiseman rakenteellisen vaihtelevuuden lisääntyessä erilaisia olosuhteita ja resursseja on enemmän lajien saatavilla, jolloin lajistollinen monimuotoisuus kasvaa. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että maisemarakenteen vaihtelevuudella on yleensä myönteinen vaikutus eliöyhteisöjen monimuotoisuuteen. Maisemarakennetta voidaan kuitenkin mitata monin eri tavoin, mikä vaikeuttaa tutkimusten vertailua. Mittaustapaan vaikuttavat muun muassa tutkimuskysymykset ja tutkittava eliöyhteisö. Kukkakärpäset ovat aikuisina pölyttäjiä, mutta toukat elävät monissa erilaisissa elinympäristöissä, joissa ne käyttävät ravintonaan esimerkiksi lahopuuta ja kirvoja. Ensisijaisesti tutkin Pro gradussani, kuinka kuminapeltoja ympäröivä maiseman vaihtelevuus ja tietyt maankäyttömuodot vaikuttavat kuminapeltojen kukkakärpäsiin. Maiseman vaihtelevuutta mittasin maankäyttömuotojen monimuotoisuudella, jota kuvaa niistä laskettu indeksi. Lisäksi selvitin, kuinka tietyt maankäyttömuodot ja niiden suhteelliset osuudet vaikuttavat kukkakärpäsiin. Selvitin myös maisemarakenteen vaihtelevuuden ja yksittäisten maankäyttömuotojen vaikutusta muihin pölyttäjiin eli mesipistiäisiin ja kärpäsiin. Tutkimuksessa oli mukana Keski-Suomesta 22 kuminapeltoa, joista keräsin kuminan kukinnan ajan pölyttäjiä maljapyydyksillä. Tutkittavan maiseman säteinä käytin 500 ja 1000 metriä. Maankäyttömuotojen monimuotoisuudella ei havaittu merkitystä kukkakärpäsille, mutta muihin pölyttäjiin maankäyttömuotojen monimuotoisuus vaikutti pölyttäjämäärää vähentävästi. Kukkakärpästen lajimäärä kasvoi, kun sekametsien osuus maisemassa kasvoi ja kun maatalousmaan osuus väheni. Järvien mukanaolo maisemassa vähensi kukkakärpästen laji- ja yksilömäärää. Mesipistiäisten määrä kasvoi, kun maatalousmaan osuus maisemassa kasvoi ja havumetsien määrä väheni. Kärpäsille yksittäisillä maankäyttömuodoilla ei ollut merkitystä. Tutkimukseni osoittaa, että maankäytöllä on merkittäviä ja erilaisia vaikutuksia eri pölyttäjäryhmiin. Tämä tarkoittaa sitä, että maankäytön suunnittelua tulisi lisätä, jotta ei aiheutettaisi liian suurta haittaa yhdellekään pölyttäjäryhmälle. Pölyttäjien kriisin hillintä on ensiarvoista myös maailman ruuantuotannolle ja ihmisten hyvinvoinnille.Land use is one of the main factors that cause the biodiversity loss globally. For instance, important pollinators are in worldwide crisis. Agricultural intensification has led to structurally simple landscapes, which reduces the resources vital to pollinators. In landscape ecology, researchers explore how landscape structure affects species diversity. Habitat heterogeneity -hypothesis states that structurally heterogeneous landscapes have more different resources and conditions than simple landscapes, which increases the species diversity. In numerous studies structurally heterogeneous landscapes have shown to have positive effects on species diversity. However, the landscape structure can be measured in many ways, making it difficult to compare different studies. The method depends, for example, on research questions and the species studied. Adult hoverflies are pollinators, but the larvae live in many habitats and use variety of resources. Main purpose in my Master’s thesis was to find out, how landscape structure and different land cover types affect hoverfly diversity in caraway fields. I measured the landscape structure as a diversity of land cover types and calculated an index to describe it. I used proportions of land cover types to find out if there are some particular types explaining the hoverfly diversity. Additionally, I studied the effects of landscape structure and land cover types to other pollinators, i.e. bees and flies. I collected pollinators by using pan traps in 22 caraway fields in Central Finland. I used two different spatial scales, 500 m and 1000 m of radius, around the centre of the caraway fields. The diversity of land cover types did not have any effect on hoverflies, but the increasing amount of mixed forests increased the species richness of hoverflies. Increasing amount of agricultural land had negative effects on species richness and abundance of hoverflies. Increasing diversity of land cover types decreased the abundance of bees and flies. Increasing amount of agricultural land increased the abundance of bees, but increasing amount of coniferous forest decreased the bee abundance. Different land cover types did not have effect on flies. My study addresses that land use have significant and different effects on pollinators. This denotes, that land use planning should be augmented to not to cause excessively harm to any pollinator groups. Reducing pollinators' global crisis is also critical for people's well-being and food production