Arjen hyvinvoinnista kotoutumiseen

Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisista osatekijöistä maassa jo pidemmän aikaa asuneiden maahanmuuttajien hyvinvointi arjessa muodostuu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat käsitteet arjen kansalaisuus ja hyvinvointi arjessa. Tutkielmassa sitoudutaan fenomenologiseen viitekehykseen, jolle ominaista on tutkijan kiinnostus ja halu kuulla, ymmärtää ja tavoittaa yksilön inhimillistä ja elettyä kokemusta. Sosiaalityön perimmäinen idea on kuunnella asiakkaiden kokemuksia ja vastata tarpeeseen. Tutkimalla maahanmuuttajien omia kokemuksia heidän elämästään arjesta, voidaan saada arvokasta tietoa, jonka avulla kotouttamista ja maahanmuuttajasosiaalityötä voidaan kehittää. Tutkielman aihe on hyvin ajankohtainen, koska Suomeen on saapunut vuosina 2015–2016 ennätysmäärä maahanmuuttajia. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä maahanmuuttajan haastatteluista. Haastatteluista seitsemän on aiemmin kerätty eri tutkimustarkoitukseen ja tätä tutkielmaa varten tehtiin kaksi teemahaastattelua. Aineiston analyysissa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa aineistosta löytyneitä arjen kansalaisuutta ja hyvinvointia kuvaavia kokemuksia peilataan Erik Allardtin hyvinvointiteorian kolmeen hyvinvoinnin ulottuvuuteen, joita ovat elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Fenomenologiselle tutkimukselle ominaisesti tämän tutkielman tulokset auttavat ymmärtämään maahanmuuttajien arkea ja sitä, mistä heidän hyvinvointi arjessa muodostuu. Haastateltavien kokemukset asettuivat hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Elintasosta kertoessaan haastateltavat korostivat viihtyvänsä turvallisessa Suomessa. Moni haastateltavista kertoi taloudellisen tilanteensa olevan heikko. Yhteisyyssuhteet näyttäytyivät haastateltaville tärkeinä uuden kotimaan kielen ja kulttuurin oppimisen sekä yhteisen ymmärryksen löytymisen kautta. Haastateltavat olivat kokeneet usein lähtömaan yhteisöllisemmäksi. Positiivisiksi asioiksi yhteisöllisyydestä puhuttaessa nimettiin läheisen apu, varsinkin lasten hoidossa. Negatiivisiksi asioiksi yhteisöllisyydestä puhuttaessa mainittiin yhteisön tai suvun liika kontrollointi. Itsensä toteuttamisesta kerrottaessa puhuttiin siitä, miten lapsille toivottiin parempaa tulevaisuutta kuin mitä itsellä on ollut. Itsensä toteuttamista tapahtui koulutuksen ja työn kautta. Huomion arvoista on, että työnteosta ja perheenyhdistämisestä puhuttiin jokaisessa hyvinvoinnin ulottuvuudessa