Työnohjauksen merkitykset työnohjaajien kertomana

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, mitä merkityksiä työnohjauksella on työnohjaajien mukaan sosiaalityöntekijöille. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen sekä aineistolähtöinen tutkimus, jonka aineistona on kuuden pääasiassa pääkaupunkiseudun alueella työnohjausta tarjoavien työnohjaajien teemahaastattelut. Aineistoa on käsitelty sisällönanalyysin avulla, missä tutkimustulokset on jaoteltu työnohjauksen ulottuvuuksien mukaan. Työnohjauksen käsite, aikaisemmat tutkimukset ja työnohjauksien ulottuvuudet saavat yhtymäkohtia tutkimustuloksista. Työnohjauksen hallinnollinen ulottuvuus näkyy tutkimustuloksissa jatkuvan organisaatiomuutoksen kestämisenä. Sosiaalityön virkoja on vaikea täyttää reaaliajassa ja työntekijät vaihtuvat usein. Organisaation asettamat tulostavoitteet aiheuttavat työntekijöille suorastaan henkiinjäämistaistelun. Työstä on kadonnut työnilo. Etenkin esimies-alais -suhteet ovat jokaisessa työnohjausryhmässä tarkastelun kohteena. Koulutuksellisen ulottuvuuden aiheena on perinteisesti työnohjaukseen kuulunut asiakasasioiden käsittely työnohjauksissa. Kriisityönohjaus on myös liitetty työnohjaukseen. Tutkimustuloksissa tuli voimakkaasti esille verkostotyön tärkeys ja sen kehittymisessä tukeminen. Työntekijän jaksamista tukevan ulottuvuuden alueeseen on tutkimustuloksissa merkittävässä roolissa sosiaalityöntekijöiden kollegiaalinen tuki. Parityö mahdollistaisi yhteisen reflektoinnin. Sosiaalityön etiikan ja käytännön välillä on voimakas ristiriita. Työnohjauksen syventyessä ja luottamuksen kasvaessa työntekijät alkavat tuoda esille syvällisempiä asioita. Nämä saattavat olla arkoja, mieltä painavia henkilökohtaisia asioita, kuten vuorovaikutusongelmia. Tällöin työntekijät luopuvat yrityksestä peitellä arkoja asiakastilanteita, missä omat kipeät muistot aktivoituvat. Työnohjauksessa tiedostamisen taso syvenee, mikä koituu avuksi asiakastyössä. Pohdinnassa tuodaan tutkimuksen tekijän ajatuksia esille