Helsingin kaupunginmuseon erikoisnäyttelyt 1970-luvulla

Tutkielmassa käsitellään Helsingin kaupunginmuseon erikoisnäyttelyitä vuosina 1967–1983. Tarkastelun painopiste on 1970-luvun näyttelyissä. Tutkimusajanjakso alkaa museon ensimmäisestä erikoisnäyttelystä ja päättyy päätökseen, jonka jälkeen museossa alettiin järjestää vuosittain yksi suurempi erikoisnäyttely, ns. päänäyttely. Erikoisnäyttelytoiminta on käynnistynyt Suomen kulttuurihistoriallisissa museoissa aktiivisemmin 1970-luvulla. Tuolloin näyttelytoiminnan kehittämiseen suhtauduttiin avoimesti ja toimintaan haettiin uusia muotoja. Tutkielmassa erikoisnäyttelyitä lähestytään historiatutkimuksen näkökulmasta, sekä näyttelyitä tarkemmin analysoiden. Tutkielman pääkysymys liittyy siihen, millainen näyttelyiden suhde on ollut niitä ympäröivään yhteiskuntaan, museokenttään ja näyttelyiden rakentajiin. Tarkastelun taustaksi kuvataan ajankohdan yhteiskuntaa, museoalan tilannetta ja erikoisnäyttelytoiminnan kehittymistä. Kaupunginmuseon näyttelyhistorian taustaksi muodostetaan kuva museon toiminnasta yleisemmin. Pääkysymykseen pyritään vastaamaan tarkastelemalla näyttelyiden rakenteita ja näyttelykieltä, aiheita ja sisältöjä, museoammattilaisten ajatuksia näyttelyiden taustalla, sekä näyttelyiden herättämää mielenkiintoa. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta pääosasta. Ensimmäisen osan muodostavat näyttelyistä säilyneet erilaiset arkistomateriaalit, kuten suunnitelmat, esitteet, tiedotteet, sekä museon historiikit ja toimintakertomukset. Näyttelyiden ulkoasun tarkastelussa keskeisessä asemassa ovat kuvat museon näyttelyistä. Toisen osan aineistosta muodostavat museoammattilaisten haastattelut, joita on tehty yhteensä kahdeksalle museossa tutkimusajanjaksolla työskennelleelle henkilölle. Tutkimuksen johtopäätös on, että Helsingin kaupunginmuseon näyttelyt ovat olleet tiiviisti kiinni ajassaan. Museo on kehittänyt toimintaa aktiivisesti kokeillen uudenlaisia aiheita ja esitystapoja. Perinteisistäkään aiheista ja näyttelyrakenteista ei ole luovuttu, mutta niihinkin on pyritty löytämään uudenlaisia lähestymistapoja. Näyttelyt ovat olleet kuvia ympäröivästä yhteiskunnasta, museoalan ajankohtaisista toimintamalleista ja näyttelyiden rakentajista