Nuorisotakuu asiakaskohtaamisen ja rekisteriaineiston perusteella TE-toimistoissa

Tutkimuksessa tarkastellaan aktivointipolitiikan paradigmaan lukeutuvan nuorisotakuun kannustavuutta. Tämä tapahtuu tutkimalla sitä toimeenpanevien TE-toimistojen toimintaa erityisesti työntekijän ja nuoren työnhakijan vuorovaikutuksellisen kohtaamisen näkökulmasta. Tässä työvoimapoliittisen byrokratian kehystämässä kohtaamisessa muodostuvaa kannustavuutta tutkitaan nuoren subjektiivista aktivoitumista mittaamalla. Lisäksi järjestelmän kykyä kannustaa indikoidaan työntekijän arviolla nuoren hakijan vastuunkannosta sekä tähän arvioon rinnastuvilla hakijalle osoitetuilla työvoimapoliittisilla lausunnoilla. Aineistona tutkimuksessa käytetään neljästä Uudenmaan nuorisotakuun kohderyhmää palvelevasta toimipisteestä kerättyä harkinnanvaraista kyselylomakehaastattelua (N = 203). Haastatteluaineistosta saatujen tulosten luotettavuuden varmistamiseksi tutkimuksessa käytetään lisäksi työvoimahallinnon käyttämän asiakastietojärjestelmän, Urarekisterin, raakadatasta koostettua aineistoa, joka kattaa noin 50 % Uudenmaan TE-toimiston keruuhetkellä helmikuussa 2016 työttömistä alle 25-vuotiaista nuorista. Aineisto on satunnaisotannalla poimittu edustava otos perusjoukosta (N = 4796). Analyysimenetelminä käytetään ristiintaulukointia, Spearmanin järjestyskorrelaatiota, lineaarista regressioanalyysiä sekä erotteluanalyysiä. Analyysi etenee vaiheittain. Ensimmäisellä tutkimusasetelmalla pyritään vastaamaan kysymyksiin, toimiiko henkilökohtainen asiointikohtaaminen toimistossa kannustavasti ja mihin tämä mahdollinen kohtaamisen kannustavuus perustuu. Tämän jälkeen tarkastelua laajennetaan TE-toimiston asiakkuuden prosessiluonteisuuden huomioon ottavilla muuttujilla. Tutkimuksessa siirrytään kysymään, ilmeneekö järjestelmän toiminnassa eroja nuoren sosioekonomisen aseman tai subjektiivisen orientaation suhteen. Tulosten tukiessa aiempaa tutkimusta etsitään lopuksi vastausta kysymykseen, miksi näin on. Aineiston analyysi osoittaa aktivointipoliittisen kannustinjärjestelmän törmäävän ongelmiin nuorten aktivoinnissa. 41 prosenttia analyysin työttömistä nuorista ei ymmärtänyt kohtaamisessa käsitellyn toimenpidetarjouksen työvoimapoliittista luonnetta. Selvä enemmistö kuitenkin koki kasvokkaisen asioinnin toimistossa myönteisenä. Aktivoimaan pyrkivä työttömyydenhallintajärjestelmä ei näytä kykenevän kannustamaan kaikkia yhtä lailla, vaan parhaiten järjestelmän edellyttämään toimintaan sopeutuu korkeasti koulutettu, aiempaa työkokemusta sekä tulevaisuuden työsuunnitelmia omaava nuori. Koulutustaustan mukaisia eroja järjestelmän toiminnassa selitetään työmarkkinoiden rakenteellisilla ongelmilla, kouluallergiateorialla sekä koulunvastaisella nuorisokulttuurilla