Ohjaaminen ja inhimillisen kasvun tukeminen

Pro gradu-työssäni nostetaan esiin räpin inhimillistä kasvua tukevia elementtejä sekä määritellään rap-terapiaa aiemmin tuotettujen artikkelien pohjalta. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jota tukee paikoitellen oma työkokemukseni räppityöpaja- sekä kirjallisuusterapiaohjaajana ja räppärinä. Olen aloittanut omakohtaisen kirjoittamisen yläkouluiässä räpin avulla ja palannut aktiiviseksi räptoimijaksi yliopisto-opintojen myötä niin, että pidin ensimmäisen luokiotasoisen räpkirjoittamisen verkkokurssin syksyllä 2012. Tänä päivänä ohjaan viikossa keskimäärin kymmen tuntia räptyöpajoja erilaisille ryhmille ja teen omaa räppiä noin 20 tuntia viikossa. Kokemuspohjaisen aineiston lisäksi käsittelyssä on lukuisat artikkelit, joista suuri osa löytyy Susan Hadleyn ja George Yancyn toimittamasta artikkelikokoelmasta Therapeutic uses of rap and hip-hop. Rap-terapia on alunperin ollut afrikan-amerikkalaisille nuorille suunnattu ja toimivaksi todettu terapiamuoto. Hiphop-kulttuurin kansainvälistymisen ja räpin vahvan suosion myötä rap-terapiakin tulee muotoutumaan osaksi yksilöiden ja yhteisöjen kasvua tukevaa toimintaa Suomessa. Räppi on syntyessään ollut vähemmistöjen ja sorrettujen ääni, joka edelleen vahvasti välittää heidän sanomaansa ja antaa useille rytmiseen puhelauluun samaistuville vertaistukea. Räppi on pääosin paikallisten, mutta myös abstraktimpienkin suullisten tarinoiden välittämistä rytmikkäässä ja sointuisassa muodossa. Tarkoitukseni on näyttää tässä työssä laaja-alaisesti näitä räptoiminnan ominaisuuksia osoittaen inhimillistä kasvua ja identiteettiä rakentavia piirteitä. Räppiin vahvasti liitetty autenttisuus ja aitous auttavat sen parissa toimijoita kohtaamaan itsensä ja käsittelemään tunteita muodossa, joka antaa varmuutta ja rohkeutta omalle ilmaisulle ja olemukselle