Uimaopettajien ja luokanopettajien käsityksiä leikistä ja sen merkityksestä alkeisuimataidon oppimisessa

Tiivistelmä Patrikainen, Markus. 2017. Uimaopettajien ja luokanopettajien käsityksiä leikistä ja sen merkityksestä alkeisuimataidon oppimisessa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. 63 sivua. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää uimaopettajien ja luokanopettajien käsityksistä leikistä ja sen merkityksestä alkeisuimataidon oppimisessa. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan millaisia merkityksiä opettajat antavat leikille alkeisuimataidon oppimisessa ja toisessa sitä, millaisena luokanopettajat ja uimaopettajat näkevät vapaan leikin osuuden uimaopetuksessa. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimi leikkiin ja koululaisten uimaopetukseen liittyvä kirjallisuus. Leikki voidaan tutkimuskirjallisuuden valossa nähdä yhtä lailla vain tarkoituksettomana ajankuluna kuin kulttuurin perustana. Leikki on sellaista, mikä lasta kiinnostaa, kannustaa keksimään, tutkimaan ja kokeilemaan uusia asioita. Leikki on kokeilevaa toimintaa, jonka avulla lapsi löytää nautintoa, kun annamme hänen vapaasti juosta itseä kiinnostavien asioiden ja lelujen äärelle. Tutkimus on luonteeltaan fenomenologis-hermeneuttinen tapaustutkimus. Leikin koettiin alkeisuimataidon oppimisen osalta tuovan tekemiseen rentoutta ja vapautta. Leikin myös koettiin motivoivan oppimaan uusia asioita, rohkaisevan oppilaita uuden kokeilemiseen sekä kannustavan kekseliäisyyteen ja mielikuvituksellisuuteen veden äärellä. Vapaan leikin osuus uimaopetuksessa näyttäytyi opettajille havainnoimisen mahdollisuutena sekä arvioinnin osalta taitotason määrittelemisen välineenä ja tätä kautta opetuksen eriyttämistä helpottavana. Vapaata leikkiä pidettiin myös merkityksellisenä vähemmän uimassa käyville oppilaille. Asiasanat: Leikki, alkeisuimataito, tapaustutkimus, leikkikulttuuri, uinninopetu