Millä perusteilla rakentamismääräyskokoelman asettamasta asuinhuoneiston vähimmäiskoosta voidaan suurissa kasvukeskuksissa poiketa?

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan niitä perusteita, joilla rakentamismääräyskokoelman osassa G1 määrätystä asuinhuoneiston 20 neliömetrin vähimmäiskoosta voidaan käytännössä poiketa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 171 §:n nojalla. Tehdyn tutkimuksen pohjalta esitetään johtopäätöksenä seikkoja, joihin poikkeamispäätöksen hakijan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Johtopäätöksissä keskitytään erityisesti seikkoihin, jotka tutkitun aineiston perusteella ovat vaikuttaneet myönteisesti poikkeamispäätöksen saamiseen. Alueellisesti tarkastelussa oleva kysymyksenasettelu on rajattu koskemaan kasvukeskuksia. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään oikeusdogmaattista tutkimustapaa, erityisesti tulkintalainoppia, jonka avulla tarkastellaan ja pyritään täsmentämään voimassaolevaa lainsäädäntöä. Tutkielmassa on myös vertailevia elementtejä. Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona ovat vuoden 1917 jälkeen voimaan tulleet maankäyttöä, rakentamista ja asumista koskevat säädökset ja määräykset. Tulkintaa ohjaavina oikeuslähteinä käytetään ympäristöoikeuden oikeusperiaatteita, lainvalmisteluaineistoa sekä edellä mainittuja aihealueita koskevaa oikeuskäytäntöä. Heikosti velvoittavina oikeuslähteinä hyödynnetään myös erilaisia valtion tai viranomaisten julkaisemia ohjelmia, strategioita ja päätöksiä. Lisäksi tutkielmaa varten on tehty puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joiden tarkoituksena on ollut hankkia mahdollisimman suoraa tietoa henkilöiltä, jotka ovat työskennelleet asuinhuoneiston vähimmäiskoosta poikkeavan hankkeen parissa