Nuorten kokemuksia osallisuudesta ja suunnitelmallisesta sosiaalityöstä sijaishuollon aikana

Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitetaan usein 13–17-vuotiaita nuoria. Lapsen sijais-huollolla tarkoittaan huostaanotetun, kiireellisesti tai väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lap-sen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijoitus tapahtuu usein nuoruudessa, jolloin nuori käy läpi monia muutoksia liittyen fyysiseen kasvuun, ajattelun kehittymiseen ja eri-laisiin sosiaalisiin tekijöihin. Nuori itsenäistyy sijaishuollosta itsenäiseen elämään, jolloin sijais-huoltopaikka on merkittävässä asemassa saattamassa nuorta kohti aikuisuutta. Lasten ja nuorten osallisuus on vahvasti turvattu YK:n lasten oikeuksien sopimuksella (LOS) ja Suomen lainsäädännöllä. Nuorten osallisuus sijaishuollon aikana näyttäytyy kuitenkin usein nä-ennäisenä. Jälkihuollon suunnittelu aloitetaan usein myöhään, jos lainkaan sijaishuollon aikana. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja aineisto perustuu neljän sijaishuollosta itsenäistyneen nuoren haastatteluaineistoon. Tutkimuksen tarkoitus on ollut tuoda esiin nuorten omia koke-muksia osallisuudesta sijaishuollon aikana. Tavoitteena on ollut selvittää millä tavoin nuoret ovat voineet osallistua omaan itsenäistymisen ja jälkihuollon suunnitteluun sekä millaisena suunni-telmallinen sosiaalityö on nuorille näyttäytynyt sijaishuollon aikana. Tutkimuksen tuloksena nuorten osallisuus näyttäytyy näennäisenä ja ohuena kokemuksena, erityisesti itsenäistymiseen ja jälkihuollon suunnitteluun liittyen. Sijaishuoltopaikan merkitys on olennainen nuorten osallisuuden mahdollistajana sekä nuorten itsenäistymiseen liittyvien taito-jen valmentamisessa. Suunnitelmallinen sosiaalityö ei ole tässä tutkimuksessa näyttäytynyt ole-van nuorille näkyvä prosessi. Suunnitelmallisen työn lähtökohta, tilannearvio, on vaikuttanut olennaisesti koko sijoituksen kulkuun. Nuorten osallistuminen työskentelyyn on edistänyt suun-nitelmallisen työn etenemistä sijaishuollon aikana. Mikäli nuorten osallisuus ei ole mahdollistu-nut, ei ole myöskään suunnitelmallisuus sijaishuollon aikana edennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Merkittävä huomio tutkimuksessa on ollut lasten asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja nuorten kohtaamattomuus, mikä on vaikuttanut nuorten osallisuuteen negatiivisesti. Tutkimuk-sen merkittävä yksittäinen johtopäätös on, että nuoren asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on valtava merkitys nuoren edun valvojana ja julkisena huoltajana nuoren sijaishuollon aikana