Kriittinen diskurssianalyysi Ukrainan sodan uutisoinnista Helsingin Sanomissa

Sodat ovat uutisten otsikoissa lähes päivittäin. Tutkielmassa selvitetään, miten Ukrainan sota representoitiin Helsingin Sanomien ulkomaanuutisissa elo- ja syyskuussa 2014? Sota on aikansa tuote. Mediateknologian ja yhteiskunnan kehitys on muodostanut informaatioympäris-tön, jonka merkitys sodankäynnin näkökulmasta on huomattava. Sodankäynti ei rajoitu vain aseelliseen voimankäyttöön valtioiden välillä, vaan keinojen ja toimijoiden kirjo on laaja. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää ja hahmottaa nykyaikaisen sodankäynnin informaatio-ympäristöä tutkimalla kielenkäyttöä. Kielenkäytöllä on todellisuutta rakentava voima, jolloin sen merkitys vallankäytön ja sodan näkökulmasta on oleellinen. Kielenkäyttöä tutkimalla voidaan tutkia informaatiosodankäyntiä. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä käytetään Norman Faircloughin kehit-tämää kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä. Aineisto koostuu Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen uutisista, jotka käsittelevät Ukrainan sodan tapahtumia elo- ja syyskuussa 2014. Aineisto analysoidaan käyttämällä M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliteoriaa, jonka jälkeen aineistoa tulkitaan osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia. Lopuksi aineisto analysoidaan kriittisesti vallankäytön näkökulmasta. Analyysi osoittaa, että aineiston uutiset käsittelivät hallitsevasti Venäjän toimintaa. Aineis-tossa esiintyy erilaisia toimijoita varsin monipuolisesti. Merkittävimmin uutisissa ääneen pääsivät Ukraina ja Venäjä. Tekstien representaatiot muodostuvat enimmäkseen eri toimijoiden kommunikaatioprosessien kautta. Ukrainan sota representoidaan viiden eroavan diskurssin avulla, joita ovat asevoima-, diplomatia-, humaani-, oikeus- ja uhkadiskurssi. Vallankäytön näkökulmasta useat eri toimijat pyrkivät representoimaan samoja tapahtumia eri diskurssien avulla. Toimijat pyrkivät edistämään omia intressejään ja oikeuttamaan oman toimintansa osallistumalla representaatioiden muodostamiseen. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että sodan representaatiot muodostuvat lukuisista eri lähteistä. Ukrainan sota on kansainvälinen konflikti, jossa osapuolena toimivat Ukrainan ja separatistien lisäksi Venäjä, länsimaat, media, paikalliset ukrainalaiset ihmiset ja ei-valtiolliset organisaatiot. Perinteinen aseellinen voimankäyttö määrittää edelleen vahvasti sodan representointia, mutta esillä ovat merkittävästi diplomatia, talous, informaatio ja muut vallankäytön välineet. Valtiollisesta näkökulmasta asevoimien käyttö aiheuttaa merkittävimmät ristiriidat. Ihmiset tuomitsevat väkivallan, mutta kuvaamalla toimintaa abstraktisti ja demonisoimalla vastustajaa voidaan aseellinenkin voimankäyttö hyväksyä. Asevoimilla on edelleen merkittävä rooli sodassa, mutta informaatiosodan voittaminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa vaikuttaminen tapahtuu entistä merkittävämmin muilla keinoilla