Lasten rajattomuus varhaiskasvatuksen haasteena

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä kahden Espoon kaupungin päiväkodin kanssa syksyllä 2016. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville työntekijöiden ajatuksia siitä, kuinka huoltajien kanssa olisi helpompi keskustella rajojen asettamisen tärkeydestä. Tavoitteena oli myös saada selville keinoja, kuinka työntekijät asettavat rajoja lapsille sekä mitkä keinot on todettu toimiviksi ja minkälaiset keinot eivät tuota tulosta. Tutkimuksen vastauksista oli tarkoitus saada apukeinoja rajojen asettamiseksi. Omaan ammatilliseen kehittymiseen liittyvä ensisijainen tavoite oli ymmärtää, mikä merkitys rajojen asettamisella on lapsen kehityksen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyön tietoperusta muodostui opinnäytetyön aiheen ympärille. Työssä on käsitelty varhaiskasvatusta lapsen kasvun ja kehityksen tukena, rajojen asettamista lapsille, kasvatuksen tyylisuuntia, lapsen kiintymyssuhteita ja lapsen aggressiivisuutta. Opinnäytetyön tutkimus oli kvalitatiivinen kyselytutkimus, johon vastasivat yhteistyöpäiväkotien lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja avustajat. Tutkimus toteutettiin avoimella kyselylomakkeella, jossa oli myös muutama suljettu kysymys. Vastauksia saatiin yhteensä 20 kappaletta. Vastauksille tehtiin osittainen sisällönanalyysi. Tutkimus koostui kahdesta isommasta aihepiiristä, jotka olivat lapsen rajattomuus ja kasvatuskumppanuus rajattomuuden näkökulmasta. Tutkimustuloksista ja omien ajatustemme pohjalta tietoperustaan pohjautuen muodostettiin keinoja, joilla lasten rajattomuuteen voitaisiin mahdollisesti puuttua. Tuloksista selvisi, että lasten rajattomuus johtuu useimmiten vanhempien haluttomuudesta tai uskalluksen puutteesta asettaa lapsille rajoja. Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja avustajat kokivat, että lasten rajattomuus on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Rajat voivat vaihdella paljon aikuisten kesken, jolloin lapsi hämmentyy eikä tiedä, mitä rajoja tulisi noudattaa. Yhtenäisiä kasvatuslinjoja ja avointa keskustelua huoltajien ja työntekijöiden kesken pidettiin oleellisina rajojen asettamisessa. Vanhempia kannustetaan johdonmukaiseen kasvatukseen, jotta lapset ymmärtäisivät heille asetetut rajat. Jatkossa voisi selvittää, onko tutkimustuloksista saatuja keinoja hyödynnetty eri varhaiskasvatuksen ympäristöissä ja kokevatko työntekijät, että näistä keinoista on ollut hyötyä rajattomien lasten kanssa toimimisessa. Jatkossa voisi myös tutkia, onko tutkimuksesta ilmenneitä tukitarpeita huomioitu organisaatioissa ja ovatko työntekijät tyytyväisiä saamaansa tukeen.This thesis was carried out in collaboration with two day care centres in the city of Espoo in the fall 2016. The purpose of this thesis was to survey the opinions and visions of pedagogical professionals concerning children without boundaries. The aim of the study was to find out how it could be easier for the pedagogical professionals to discuss the importance of the boundaries for the child with the parents. The goal was also to find out which methods are working for the children without boundaries and which methods do not improve the behaviour of a child. The main professional aim was to understand how important boundaries are for the child’s development and future. The theoretical part consisted of early childhood education and how it supports a child’s growth and development, the significance of boundaries for a child, educational partnership, different styles to raise a child, attachment and the aggressiveness of a child. This thesis was a qualitative study and it was conducted by an open questionnaire with a few closed questions distributed to the two day care centres in the city of Espoo. 20 questionnaires were returned and partial content analysis was performed on all the answers. The survey consisted of two different topics which were children without boundaries and educational partnership from the point of view of boundlessness. The findings of this study showed that the boundlessness of a child was in many cases the result of parents not willing to set boundaries for their child. Pedagogical professionals experienced that the boundlessness of children has increased in the past five years. The boundaries may vary a lot between the adults which confuses a child who does not know what boundaries should be followed. Uniformed styles of raising the child and open discussion between the parents and the pedagogical professionals were considered essential when setting the boundaries. The parents were encouraged to consistent upbringing because it helps children to understand the boundaries. In the future it would be interesting to examine if the methods for boundlessness have been used in early childhood education and if pedagogical professionals feel that these methods have been useful when working with children without boundaries. Also it could be examined whether the forms of support that emerged in this study have been taken into account in the organization and if the pedagogical professionals are satisfied with the support