Ravintolan salitilan suunnittelu : Vesilinna Restaurant

Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona ravintola Vesilinnalle, joka sijaitsee Jyväskylän Harjulla. Tavoitteena oli löytää sopiva ratkaisu siihen, miten ravintolasalin tila saataisiin jaettua osiin samanaikaisesti asiakkaina olevien pienten ryhmien kanssa. Vesilinnalle oli tärkeää saada ravintolansa palveluita tarjottaviksi muillekin kuin suurille ryhmille. Aineistoa saatiin monipuolisesti kirjallisuudesta sekä käyttämällä kvalitatiivisia menetelmiä kuten haastattelut ja havainnointi. Alan asiantuntijoita haastateltiin, joiden perusteella tehtiin tutkimuksen jatkosuunnitelmat. Vesilinnan ravintolassa havainnointiin käyttäen ”tarvepolku”-menetelmää, jossa seurattiin asiakkaiden sekä henkilökunnan käyttämiä reittejä tilassa. Vesilinnan ravintolasalista hankittiin pohjakuvat ja niitä hyödynnettiin kuvaamaan tilanjakajien mahdolliset sijainnit, havainnoinnin sekä mittauksien merkinnöissä. Tilanjakajan toimittajia etsittiin internetistä, ja ne esiteltiin Vesilinnalle. Tämän jälkeen saatiin lupa pyytää tarjoukset. Tarjousten saavuttua toimittajista tehtiin vertailua. Vertailutuloksista huomattiin kahden olevan melko saman hintaisia, mutta joidenkin ehdotukset olivat kalliita. Vesilinnalle esiteltiin lopuksi valintaehdotukset. Vesilinnan toiveesta selvitettiin mahdolliset kustannukset myös sille, jos tilanjakajan rakentaminen tehtäisiin ravintolan henkilökunnan voimin.The thesis was assigned by the restaurant Vesilinna, which is located in Harju, Jyväskylä. The aim of the thesis was to find a solution to a problem: how could the restaurant’s dining room be divided into sections simultaneously smaller groups as customers. It is important for Vesilinna to be able to offer their services available to other than big groups. The data was obtained from literature in various ways and by using qualitative methods such as interviews and observation. Experts of the field were interviewed and future plans were made based on those interviews. Observations were made by using a method called “desire path” in the dining room of Vesilinna; paths used by the customers and employees were examined. The floorplan of Vesilinna’s dining room was obtained and it was used in showing possible places of the room dividers, in observations and to show the results of measurements. Suppliers of room dividers were searched on the internet and the findings were shown to Vesilinna restaurant. After that, the permission to call for bids was given. After the offers had arrived, a comparison was made which showed that two of the suppliers offered almost the same price, and some of them were expensive. Suggestions of choosing the supplier was finally made. Vesilinna restaurant requested the author to calculate the costs, in case they would build the dividers by themselves