Henkilökohtaisen avun ja muiden vammaisten oikeuksien toteutuminen Suomessa : katsaus kirjallisuuteen vuoden 2009 lakimuutoksen jälkeen

Vaikeavammaisille myönnettävä henkilökohtainen apu tuli Suomessa määrärahasidonnaisesta palvelusta subjektiiviseksi oikeudeksi vuonna 2009 vammaispalvelujen lakimuutoksen yhteydessä. Vammaisten oikeuksia Suomessa määrittelee kansallinen lainsäädäntö, EU:n vammaisstrategia sekä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka kansalliset ratifiointitoimet saatiin Suomessa päätökseen keväällä 2016. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä näyttöön perustuvaa tietoa siitä, kuinka vaikeavammaisille myönnettävä henkilökohtainen apu sekä kansallisten ja kansainvälisten tahojen määrittelemät vammaisten oikeudet näyttävät Suomessa toteutuneen vuoden 2009 lakimuutoksen jälkeen. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän suomalaisissa yliopistoissa tehtyä tutkimusta, joista väitöskirjoja on kaksi, pro graduja kuusi ja lisensiaatintöitä yksi. Heterogeenisen aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kuvailevaa luokittelua. Vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun toteutumisessa avun järjestämistavalla on merkittävä vaikutus oikeuksien toteutumisen kannalta. Aineiston perusteella henkilökohtaisen avun järjestäminen työnantajamallilla toteuttaa henkilökohtaisen avun ideologiaa ja erityisesti vaikeavammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta parhaiten, kunnallinen avustajapalvelu heikoiten. Vammaisten oikeuksien toteutumisen osalta fyysinen esteettömyys toteutuu asenteellista esteettömyyttä selvästi paremmin. Osallistumismahdollisuudet ja vammaisten yhdenvertaisuus muihin ihmisiin nähden ovat melko hyvällä tasolla. Suurempana epäkohtana onkin asuinkunnasta riippuvainen yhdenvertaisuus muihin vammaisiin nähden. Yhdenvertaisuuden toteutumisen lisäksi puutteita on valinnanvapaudessa sekä vammaisten sosioekonomisen aseman parantamisessa. Henkilökohtainen apu oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla toteutettuna tukee vammaisten oikeuksien sekä vammaisten perusoikeuksien toteutumista. Pilottikokeilun hyvien kokemusten perusteella henkilökohtaisen avun yhdeksi järjestämistavaksi on tulevaisuudessa tulossa myös henkilökohtainen budjetointi. Jatkotutkimuksena voisikin tutkia henkilökohtaisen avun ideologian ja vammaisten oikeuksien toteutumista, kun avun järjestämistapana on henkilökohtainen budjetointi.This thesis is a literature review of disabled people’s rights and personal assistance in Finland. The purpose of this review was to investigate how disabled people’s personal assistance and rights are realized in Finland after September 2009 when Disability Service Act changed and personal assistance came to be a strong right for people with severe disabilities. This literature review consists of nine studies from Finnish Universities: six Master’s theses, one licentiate thesis and two doctoral theses. The literature was analyzed by using narrative classification. Disabled persons’ personal assistance in Finland can be arranged in four different ways. The arrangement model where a disabled person is the employer of one’s assistant supports the ideology of personal assistance in the best way. On the basis of these theses the municipal arrangement model is the weakest way to support participation and self-determination of persons with disabilities. On the basis of this literature review the most significant shortcomings in disabled people’s rights were in equality and in improvement of disabled persons’ socioeconomic status. The customers of personal assistance are not treated in the same way in different parts of the country. Some of them have the opportunity to choose the arrangement model or assistant, but it’s not possible in general. Persons with severe disabilities are usually unemployed though they had education. Social participation and experiences of involvement were highly appreciated among disabled people. Persons with severe disabilities need expedient and sufficient personal assistance to realize and to enjoy their rights. It seems that in the future personal budgeting can be one of the arrangement models of disability services in Finland, because experiences of a pilot project were good. Personal budgeting model enhances service users’ freedom to choose between services they like and really need. It also supports one’s self-determination and equality. In the future it would be justified to investigate how disabled people’s rights and the ideology of personal assistance come true by using personal budgeting as an arrangement model