Sairaanhoitajien kokemuksia kuolevan potilaan kivunhoidosta sairaalassa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia kuolevan potilaan kivunhoidosta sairaalassa. Työ toteutettiin Hatanpään sairaalan kolmella eri vuodeosastolla. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, millainen on hyvä kuolema, millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla oli kuolevan potilaan hoitotyöstä ja kivunhoidosta sairaalassa sekä millaisia haasteita sairaanhoitajat kokivat kuolevan potilaan kivunhoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, kuinka sairaanhoitajat kokevat kuolevan potilaan kivunhoidon osastoilla. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kvalitatiivisella menetelmällä haastattelemalla parihaastatteluina kuutta eri sairaanhoitajaa kolmelta eri osastolta. Teemahaastattelun kysymykset muodostuivat tutkimuskysymysten pohjalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten perusteella potilaan hyvä kuolema nähtiin kivuttomuutena sekä hänen omien toiveidensa kunnioituksena. Kuolevan potilaan hoitotyötä toteutettiin sairaalassa potilaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaamalla. Tuloksista ilmeni, että eniten kiinnitettiin huomiota potilaan fyysisiin tarpeisiin sekä haluttiin luoda potilaalle turvallinen ja rauhallinen kuolema. Omaiset olivat myös vahvasti hoitotyössä apuna ja heidän kohtaamistaan pidettiin tärkeänä. Tulokset osoittivat, että kuolevan potilaan kivunhoito koettiin sairaalassa ajoittain haastavaksi. Sairaalassa potilasta monesti saatettiin hoitaa aktiivihoidoilla, vaikka hän oli jo lähellä kuolemaa. Saattohoitopäätöksiä ei tehty tarpeeksi ajoissa, jolloin oireenmukainen hoito ja kivunhoito jäivät viime hetkeen. Lääkäreiden vaihtuvuus hankaloitti kivunhoidon toteutumista ja voimakkaita kipulääkkeitä ei uskallettu määrätä. Sairaalan resurssit ja kiire vaikuttivat myös osaltaan kuolevan potilaan hoitotyöhön. Sairaanhoitajat toivoivat enemmän koulutuksia sekä lääkäreille että itselleen kuolevan potilaan hoitotyöstä ja kivunhoidosta. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kuolevan potilaan kivunhoidon parantamiseen sairaalassa. On tärkeää, että lähestyvä kuolema tunnistettaisiin ja osattaisiin tehdä päätöksiä oireenmukaisesta hoidosta ajoissa. Hoitohenkilökunnalla tulisi olla yhteiset toimintaohjeet ja ammattitaito niiden toteuttamiseen. Heillä täytyy myös olla rohkeutta puuttua epäkohtiin, jotta saataisiin toteutettua laadukasta kuolevan potilaan hoitoa myös sairaalassa.The purpose of this thesis was to explore nurses’ experiences of pain management of a dying patients’ in the hospital. The aim of this thesis was to produce information about nurses’ experiences of pain treatments and management on their wards. The study applied a qualitative method. The data were collected from six nurses through theme interviews as a pair interview in three different wards in Hatanpää Hospital. The data were analyzed using a qualitative content analysis method. The results showed that care of a dying patient’s requires from nurses’ a good knowledge of pain management and they must be able to respond to a patient’s physical, mental and social needs. Nurses felt that pain management is sometimes challenging in hospital. Nurses have a significant role to recognize and react to the pain of a dying patient. Nurses felt that challenging in pain management was sometimes the cooperation with doctors as they had different opinions about the patient’s condition. A high turnover of doctors and the lack of decisions making to start hospice care decreased the quality of pain management. According to the nurses, financial recourses and rush also had an influence on nursing of a dying patient. It is important to recognize the forthcoming death in order to provide high quality care for dying patients and start hospice care on time. Doctors and nurses should have a common directive and enough professional skills. According to the results, there should be more training to nurses and doctors so they could provide better pain management for dying patients. With enough knowledge, a well-planned medical treatment for a dying patient can be carried out