Ensihoitajien kokema fyysinen työkyky ikääntyessä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoitajien omia näkemyksiä heidän fyysisestä työkyvystään ja siitä miten ikääntyminen vaikuttaa, tai on jo vaikuttanut, tähän kokemukseen. Tavoitteena oli lisätä ensihoitajien sekä alalle tulevien uusien työntekijöiden tietoisuutta siitä, kuinka paljon ikääntyminen ja raskas työ voivat vaikuttaa fyysiseen työkykyyn. Opinnäytetyö oli osa Voimaa naisista -hanketta, jossa tavoitteena oli terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. ”Miten ensihoitajat kokevat fyysisen työkykynsä ikääntyessä?” oli tutkimuskysymys, johon opinnäytetyöllä haettiin vastausta. Toteuttamistapa oli määrällinen kyselytutkimus, jossa käytettiin itse laadittua strukturoitua kyselylomaketta. Kysely toteutettiin verkkokyselynä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella, joka oli rajattu koskemaan Jorvin sairaanhoitoalueella työskenteleviä ensihoitajia. Vastaukset tallentuivat suoraan e-lomake järjestelmään, jonka kautta tulokset siirrettiin SPSS tilasto-ohjelmistoon. Tilasto-ohjelmiston avulla tuloksista muodostettiin frekvenssi- ja prosenttijakauma taulukoita sekä kokoavia kuvioita. Tulokset analysoitiin tilastollisen analyysin menetelmin. Kyselyyn vastasi yhteensä 24 ensihoidon työntekijää, joista 8 oli naisia ja 16 miehiä. Vastaajien ikä vaihteli alle 30 vuodesta yli 60 ikävuoteen. Laajan ikähaarukan avulla pystyttiin kuvaamaan, onko iällä merkitystä fyysiseen työkykyyn tai tuki-ja liikuntaelinsairauksien määrään. Työkyky arvioitiin erittäin hyväksi, melko hyväksi tai kohtalaiseksi. Vastaajat eivät kokeneet työkyvyn muuttuneen huomattavasti vuosien aikana. Työkyvyn koettiin kuitenkin olleen parhaimmillaan alle 36 vuotiaana ja enemmistö uskoi työskentelevänsä nykyisessä ammatissa vielä viiden vuoden kuluttua. Melkein kaikki vastaajat harrastivat yhtäjaksoisesti liikuntaa 40¬–60 minuuttia tai yli tunnin. Liikunnan harrastaminen tapahtui useamman kerran viikossa ja suurimmaksi osaksi se jakautui tasaisesti aerobiseen ja lihaskuntoharjoitteluun. Vastaajista 13 oli yliarvioinut jossain vaiheessa omat voimavaransa työtehtävällä, mutta vain kolmelle oli sattunut jonkinlainen tapaturma. Useampi vastaajista kertoi kärsivänsä tuki- ja liikuntaelinsairaudesta tai tapaturmavammasta. Kuitenkaan enemmistöllä vastaajista ei ole ollut lainkaan sairauspoissaolopäiviä viimeisen vuoden aikana. Opinnäytetyön tulosten perusteella ei voida sanoa, että iällä tai työkokemuksella olisi merkitystä koettuun fyysisen työkyvyn muutokseen ikääntyessä.The purpose of this thesis was to map paramedics’ views on their physical ability to work and how aging affects or has already affected this experience. The aim was to increase paramedics’ and new employees’ knowledge on how much aging and heavy work can affect the physical ability to work. This thesis was part of Voimaa naisista -project where the objective was to promote health and well-being. How paramedics were experiencing their physical ability to work when aging was the research question that this thesis aimed to find answers to. The Implementation method was a quantitative survey with a structured questionnaire. The survey was conducted as an online survey in Western Uusimaa rescue department, limited to paramedics working in the health care district of Jorvi. The responses were saved directly to the e-form system through which the results were transferred to SPSS statistical software. The statistical software was used to create frequency and percentage distribution tables and integrative figures from the results. The results were analyzed with statistical analysis methods. A total of 24 paramedics responded to the survey of which 8 were women and 16 men. The age of the respondents varied from under 30 to over 60 years. A wide range in age made it possible to picture whether age was a significant factor in the physical ability to work or in the number of musculoskeletal disorders. The working ability was assessed as very good, fairly good or moderate. The respondents did not feel that their ability to work had changed considerably over the years. However, the ability to work was considered to have been at its best under the age of 36 and the majority believed they would still work in the current occupation after five years. Almost all respondents had been exercising continuously for 40¬–60 minutes or over an hour each week. The exercise was repeated several times a week and was mostly divided evenly to aerobic and muscle training. 13 of the respondents had overestimated their resources at some point during the work task but only three had had some sort of accident. Several respondents reported suffering from musculoskeletal disorders or accidental injuries. However, the majority of the respondents had not had any sick leaves over the past year. Based on the results of the thesis, it appears that age or work experience are not relevant to the change in physical ability to work when aging