Alussa oli kynähame : Vaate koreografisen työskentelyn lähtökohtana

Opinnäytetyöni on taiteellinen tutkimus, jossa kartoitan vaatteen käyttöä ja sen mahdollisuuksia sekä rajoitteita koreografisessa työskentelyssä. Pukulähtöisyys on koreografisena menetelmänä varsin vähän käytetty. Halusin hyödyntää opinnäytetyössä puvustuksellista osaamistani ja tutkia vaatteen vaikutusta teoksen liikekieleen ja dramaturgiaan. Työni tavoitteena oli löytää pukulähtöisen työskentelytavan keskeisimmät elementit. Teostyöskentelyn lähtökohtana toimi kynähame. Kynähameen ominaisuudet ja siitä syntyneet mielikuvat kuljettivat teosta kerronnallisuuden kautta kohti valmista teosta. Pukee-tanssiteos toteutettiin yhteistoiminnallisesti nelihenkisen työryhmän voimin lukuvuonna 2014–2015 ja ensiesitettiin kesällä 2015. Pukulähtöisessä koreografiassa näkökulma valittuun vaatteeseen luo teoksen sisällön. Vaate välittää erilaisia sanattomia viestejä, joita voi hyödyntää koreografisessa työskentelyssä kehiteltäessä esimerkiksi liikesanastoa, roolihahmoa, kohtauksen teemaa tai teoksen juonta. Vaatteen ominaisuudet vaikuttavat puettavuuteen ja käytettävyyteen ja näin ollen myös liikkeeseen. Vaatteen ominaisuudet voivat rajoittaa liikettä tai johdattaa sitä tiettyyn suuntaan, joten koreografian teko on hyvä aloittaa valitun vaatteen ominaisuuksien testaamisella. Rudolf Labanin luoman liikeanalyysin avulla on mahdollista tunnistaa yksittäisiä liikkeen elementtejä ja niiden yhteyksiä. Valitsin Pukee-tanssiteoksesta analysoitavakseni 42 sekunnin osion, joka jakautuu 56 liikkeeseen. Tarkastelen viittä liikkeen elementtiä: kehoa, muodon symmetriaa, tasojen käyttöä, liikkeen rytmiä ja motorisia perustoimintoja. Eleillä on suuri rooli valitun koreografiaosion liikesanastossa. Kynähame haastaa tanssijan sitoen jalkoja yhteen ja vieden liikkeen painopisteen käsiin. Erityisesti alatasossa liikkeen mahdollistumiseen tarvitaan useamman kehonosan yhtäaikaista käyttöä. Kynähame tanssiteoksen lähtökohtana tarjosi mielenkiintoisen näkökulman teostyöskentelyyn ja avasi pukulähtöisen menetelmän mahdollisuuksia. Vaatteen vaikutusten tarkastelu Labanin liikeanalyysimenetelmällä syvensi oppimisprosessia entisestään. Toivon tutkimuksestani olevan hyötyä niille, jotka ovat kiinnostuneita käyttämään pukulähtöisyyttä koreografisena menetelmänä.This thesis is an artistic study where the possibilities and limitations of clothing in choreographic working is studied. A costume-based method is rarely used as a choreographic tool. In the thesis the aim was to utilize my personal knowledge of costumes and investigate the effect on the piece´s movement and dramaturgy. The aim of the work was to find the main elements of a costume-based method. The starting point was a pencil skirt. The features and the images of a pencil skirt were driving the piece towards a final product through drama. The dance piece Pukee was produced in co-operation of four people during semester 2014-2015 and was premiered in summer 2015. In a costume-based choreography the view to the chosen piece of clothing creates the contents. Clothing transmits different nonverbal messages to be used in choreographic working while developing, for example, vocabulary of movement, a character, the theme of a scene or the plot of the piece. Qualities of clothing affects its wearability and usability and therefore also to movement. It can also limit the movement or guide it towards a certain direction so it is a good way to start making a choreography by testing the features of selected clothing. With help of movement analysis created by Rudolf Laban it is possible to recognize single elements of movements and their connections. A 42-second part of the Pukee dance piece which spreads into 56 moves was chosen to be analysed. Five elements of the movement: body, symmetry of shape, use of levels, rhythm of movement and basic motoric actions were examined. Gestures have a major role in movement vocabulary of the chosen part of the choreography. A pencil skirt challenges the dancer by binding legs together and making the movement focus to the arms. Especially low level motion requires multiple body parts working together. A pencil skirt as a starting point offered an interesting point of view to working with a piece and opened possibilities to a costume-based method. Studying the effects of clothing with Laban’s movement analysis deepened the learning process further. This study is useful for those interested in using costume-based views as a choreographical method