Fysioterapeuttien käyttämiä psykomotorisen tukemisen keinoja leikki-ikäisen lapsen fysioterapiassa

Tavoitteenamme oli kerätä tietoa siitä, millaisia psykomotorisen tukemisen keinoja leikki-ikäisten lasten parissa toimivat fysioterapeutit käyttävät fysioterapiassa ja millaiseksi fysioterapeutit kokevat tarjolla olevan psykomotoriikkakoulutuksen ja -koulutustarjonnan. Opinnäytetyön tarkoituksena on, että toimeksiantajana toimiva Suomen Psykomotoriikkayhdistys ry voi hyödyntää kerättyä tietoa fysioterapeuteille suunnatun lisäkoulutuksen järjestämisessä ja yhdistyksen toiminnan kehittämisessä. Fysioterapia-ala hyötyy opinnäytetyöstä siten, että lasten parissa toimivat fysioterapeutit voivat hyödyntää kerättyä tietoa kehittääkseen psykomotorisen tukemisen keinojaan. Tarkoituksenamme on saada itsellemme työkaluja, joita voimme käyttää tulevaisuudessa fysioterapeutin ammatissa. Opinnäytetyön avulla pyrimme ymmärtämään fysioterapian mahdollisuuksia vaikuttaa psykomotorisen tukemisen keinoilla lasten kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Opinnäytetyössä käytimme laadullista tutkimusotetta. Opinnäytetyömme tutki-musaineisto koostui neljästä fysioterapeutin haastattelusta, jotka käsittelivät leikki-ikäisten lasten psykomotorista tukemista fysioterapiassa. Haastattelut tehtiin puhelimitse, litteroitiin ja lopulta analysoitiin aineistolähtöistä analysointitapaa käyttäen huhti-toukokuussa 2016. Tutkimustulokset osoittivat, että fysioterapian lähtökohtana on lapsen kokonaisvaltainen huomioiminen. Fysioterapeutit pyrkivät tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä leikin ja luovan toiminnan avulla mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä niin, että fysioterapia on osa arkea. Näin ollen toimiva yhteistyö perheen ja muiden lapsen kanssa toimivien ammattilaisten kanssa on olennaista. Tutkimustuloksista ilmeni, että fysioterapeutit ovat perehtyneet psykomotoriseen tukemiseen pääasiassa fysioterapeuteille suunnattujen erikoistumiskoulutusten kautta, sillä vallitseva näkemys oli, että varsinainen psykomotoriikkakoulutus on suunnattu heikosti fysioterapeuttien tarpeisiin. Haastateltavista osa ei ollut tietoinen psykomotoriikkakoulutuksista, joten tietoa olisi hyvä tuoda paremmin esille fysioterapeuttien keskuudessa.The aim of the thesis was to gather information on what kind of psychomotoric exercises physiotherapists, who work with children 3–6 years of age, use and how physiotherapists experience the psychomotoricity education and how it is provided. The purpose of the thesis is to provide the gathered information to the Finnish Association of Psychomotricity so that the association can exploit the information in organizing further education and developing it. The physio-therapy field benefits from the thesis when the physiotherapists working with children can exploit the thesis in order to develop their skills in psychomotor training. Additionally the purpose was to get tools, which one can use in the future working as a physiotherapist and to understand the possibilities of phys-iotherapy in influencing overall development of a child by means of psychomotor training. A qualitative approach was used in this thesis. The research material of the thesis consisted of four physiotherapists’ interviews. The interviews discussed psychomotor training in physiotherapy with preschool children. The interviews were carried out by phone, transcribed and finally analyzed by using data-based analysis in April to May in 2016. The results showed that the basis of the physiotherapy is to view a child holistically. Interviewed physiotherapists try to support the overall development of a child by using play and creative activity in as diverse environments as possible, so that physiotherapy is a part of the child’s everyday life. Thus the functional cooperation with the family and other professionals is essential. The results showed that physiotherapists have familiarized with psychomotoric training mainly through further physiotherapy education because the actual psychomotor education is poorly directed to the demands of physiotherapists. Some of the interviewees were not aware of the psychomotor education, therefore it would be necessary to offer more information to the physiotherapists