Seosrehuruokinnan toteutustavat pohjoiskarjalaisilla lypsykarjatiloilla

Opinnäytetyössä selvitettiin seosrehuruokinnan toteutustapoja käytännössä kymmenellä pohjois-karjalaisella tilalla. Tavoitteena oli selvittää seoksen teon käytännön haasteita ja vertailla, kuinka tilojen ruokinta käytännössä vastaa ProAgrian tiloille laatimia ruokintasuunnitelmia. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja selittävä. Työ toteutettiin haastattelemalla kymmentä tilaa ja havainnoimalla appeentekoa tiloilla. Lisäksi käytettiin rehumääriä ja sekoitusaikoja selvittäviä seurantalomakkeita, joita appeen tekijät täyttivät viiden päivän ajan. Haastattelut tallennettiin ja ryhmiteltiin teemoittain. Seurantakyselyjen ja ProAgrialta saatujen apereseptien pohjalta laskettiin toteutuneen seoksen keskimääräinen ero reseptiin ja toteutuksen päivittäinen vaihtelu. Appeen väkirehun osuus tuorepainosta poikkesi -4,9–+2,0 prosenttiyksikköä reseptistä. Päivittäisen vaihtelun keskihajonta väkirehujen osalta oli 2,3 kg ja säilörehun osalta 3,3 kg tonnissa apetta. Päivittäiset vaihtelut olivat pieniä, ja reseptin tarkka noudattaminen ja ruokinnan suunnittelu koettiin usein haastavina. Asiantuntijoiden tekemät ruokintasuunnitelmat koettiin siis hyödyllisiksi ja niitä pyrittiin noudattamaan. Appeen lajittuminen ja valikointi tiedostettiin, mutta ongelma oli joko hallinnassa tai ratkaistu. Ruokinnan onnistumisen seurannassa suosittiin vähän aikaa vieviä ja yksinkertaisia menetelmiä ja seuranta oli monipuolista. Apetta jaettiin kerralla riittävästi, koska tähteiden määrä vaihteli useimmiten suositusten mukaisella välillä 3 - 5 %. Ruokintapöydän tyhjäksi syöttäneillä tiloillakin jaetun appeen määrä oli pääsääntöisesti riittävä, eikä käytäntö laskenut maitotuotosta. Kaiken kaikkiaan tilat olivat tyytyväisiä valitsemaansa ruokintatapaan ja kalustoon.The purpose of this thesis was to find out how ten North Karelian dairy farms, who use total or partial mixed rations as their method of feeding, have implemented their feeding systems in practice. The goals of this study were to examine what kind of practical challenges farmers meet when preparing TMR and compare the actual implemented feeding with the feeding plans that ProAgria had devised for the farms. The study was descriptive and interpretative by nature. The study was carried out by interviewing the ten farms and observing the farmers when preparing TMR. Furthermore, the farmers were given follow-up forms concerning the amounts of fodder and mixing times during five days. The interviews were recorded and the material thematically categorized. The follow-up forms and feeding plans were used to calculate average differences between the implemented feeding and the feeding plans and daily ration variability. The amount of concentrated feed in fresh TMR deviated -4.9 - +2.0 percentage points from the feeding plan. The standard deviation of daily ration variability was 2.3 kg with concentrated feed and 3.3 kg with silage in one ton of TMR. Daily variation was slight; and following the feeding plan closely and planning the feeding were considered challenging. Consequently, the farmers found professionally devised feeding plans useful and tried to follow them. Feed sorting was a known problem but it was either in control or solved. In feeding management the farmers favoured simple and time-saving methods and exploited them versatilely. The amount of TMR delivered in one go was sufficient since the amount of feed refusals ranged from 3 % to 5 %, like in most recommendations. Even those farms that fed to an empty bunk delivered in general sufficiently TMR and the practice did not reduce the milk yield. All in all, the farms were content with their chosen feeding method and their equipment