KIITOS 19:30-20:00 - Stereotypioiden ja kulttuuristen koodien Salatut elämät

Salatut elämät on Suomen suosituin ja pitkäikäisin, arki-iltoina 19:30-20:00 vuodesta 1999 alkaen lähetetty saippuasarja. Tällä hetkellä joka viides suomalainen, minä mukaan lukien, katsoo sarjaa vähintään silloin tällöin. Salattujen elämien voisi sanoa olevan osa suomalaista arkea ja näin myös kulttuuriperimää. Opinnäytetyöni tutkii Salattujen elämien vastaanotossa murskaantuvia tai uusintuvia stereotypioita ja kulttuurisia koodeja. Vastauksia tutkimuskysymykseeni etsin käyttämällä aineistona rinnakkain tätä tutkimusta varten kerättyä haastattelumateriaalia sekä Demi.fi-keskustelupalstalla omaehtoisesti syntynyttä internet-aineistoa. Tutkielmani kulmakivenä lepää käsitys siitä, ettei mediavastaanotto etene suoralla janalla lähettäjältä vastaanottajalle, vaan on tämän sijaan aktiivista toimintaa. Mediatekstin tekijät voivat houkutella niiden lukijoita omaksumaan merkityksiä, mutta lopulta merkitysten antaminen tapahtuu vasta sen luennassa. Näin myös Salattujen elämien kautta välitetyt kulttuuriset merkitykset syntyvät tuotannon sijaan vastaanotossa. Samasta syystä myös tutkimukseni polttopiste keskittyy vastaanottoon. Tutkimusnäkökulmaltaan hermeneuttinen ja tutkimusotteeltaan laadullinen työni keskusteluttaa aineistoa niin kuvataidekasvatuksen, kriittisen pedagogiikan, sosiologian kuin viestintätieteellisen teorian kanssa. Tuloksena syntyy kolme erilaista hahmopohjaista tyypittelyä, joista sekä stereotypioiden ja kulttuuristen merkitysten uusintuminen että niiden murskaantuminen sarjan vastaanotossa ilmenevät. Totean työssäni, että myös pelkkä populaarikulttuurin kuluttaminen ja siitä keskusteleminen voi opettaa medialukutaitoa ja auttaa purkamaan mediasisältöjä. Asioista keskusteleminen puolestaan auttaa löytämään uusia merkityksiä ja näkökulmia, joiden syntymistä hajonta keskustelijoiden keskinäisissä taustoissa edesauttaa entisestään. Koska viihteen kuluttaminen on vapaa-ajan mielihyvään pohjautuva aktiviteetti, jää kriittinen näkökulma usein puuttumaan vastaanotosta. Koska tämä tarkoittaa usein stereotyyppisten mallien uusintumista ja yhteiskunnallisten rakentumisten vahvistumista, tulisi koulumaailman ehdottomasti tarttua mahdollisuuteen tarjota oppilailleen kanava, jota myöten työstää tunne- ja kokemusperäistä oppimista, jota populaarikulttuurin sisällöt synnyttävät. Kuvataiteeseen populaarikulttuurin sisältöjen käsittely nivoutuu luontevasti visuaalisen kulttuurin aihekokonaisuuden kautta