Interface Bending as a Media Archaeological Approach for Interactive Art

This thesis presents eight interactive installations created for two separate exhibitions for the Rupriikki Media Museum in Tampere. Additionally, it introduces the concept of interface bending, a media archaeological approach for creating interactive art. Most of the works presented in this text are on display in the permanent exhibition of Rupriikki Media Museum located in the Vapriikki Museum Centre in Tampere. Media archaeology is a field of media theory that studies the obsolete, forgotten, and even imagi- nary paths of media history. It challenges the newness of new media and offers a critical alterna- tive to the linear and evolutional view of technological development. The text discusses the theo- retical framework of media archaeology and presents existing practices in using media archaeology as an artistic method. Additionally, the text gives a more detailed analysis on one of the installations. Kipinä is an imagi- nary media device that presents a fictional alternative of media history where videophones were commonly used in the 1980s. The fictional videophone allows museum visitors to experience what a modern dating application could have looked like running on the obsolete device. Interface bending is an artistic approach that draws its inspiration from media archaeology and remediation. It is the approach that was used to create the installations presented in the thesis. The text defines and articulates the three key concepts that the interface bending approach is based on.Opinnäytteen taiteellinen osio koostuu kahdeksasta Mediamuseo Rupriikille tehdystä vuorovaikutteisesta installaatiosta. Teokset ovat olleet esille kahdessa erillisessä näyttelyssä. Produktion lisäksi opinnäyte koostuu kirjallisesta osasta, joka esittelee media-arkeologiaan perustuvan interface bending -lähestymistavan vuorovaikutteisen taiteen luomiseen. Tekstissä kuvaillut teokset ovat esillä Mediamuseo Rupriikin perusnäyttelyssä, joka sijaitsee Museokeskus Vapriikissa Tampereella. Media-arkeologia on mediatutkimuksen haara, mikä tutkii mediakulttuurin unohtuneita, vanhentuneita ja myös kuvitteellisia polkuja. Se haastaa vallitsevan käsityksen uuden media uutuudesta sekä tarjoaa kriittisen vaihtoehdon lineaariselle ja evolutionaariselle käsitykselle teknologian kehityksestä. Teksti pohtii media-arkeologiaa teoreettisena viitekehyksenä sekä esittelee media-arkeologiaan perustuvan taiteen käytänteitä. Tämän lisäksi teksti tutkii tarkemmin yhtä teosta. Kipinä on kuvitteellinen medialaite, joka luo käsityksen kuvitteellisesta ja vaihtoehtoisesta mediakulttuurin aikajanasta, missä videopuhelimet ovat yleisessä käytössä 1980-luvulla. Kuvitteellinen videopuhelin tarjoaa museokävijöille mahdolliisuuden kokea miltä nykyaikainen treffisovellus olisi voinut näyttää kyseisellä laitteella. Interface bending on taiteellinen lähestymistapa, joka on saanut vaikutteita media-arkeologiasta sekä remediaatiosta. Tätä lähestymistapaa hyödynnettiin opinnäytteen taiteellisen osan tuotannossa. Kirjallinen osio määrittelee sekä aukikirjoittaa interface bending –työskentelytavan kolme olennaisinta ajatusta