Kovenanttipohjaisten luottosopimusten sovittelu ja takaisinsaanti

Kovenanteilla tarkoitetaan luottosopimuksen erityisehtoja, joilla luotonantaja pyrkii varmistamaan luotonottajan tulevaisuuden maksukyvyn asettamalla tälle taloudellisia, toiminnallisia ja tiedonannollisia velvoitteita. Kovenanttityypit voidaan jakaa taloudellisiin tunnuslukuihin keskittyviin finanssikovenantteihin sekä liiketoimintapäätöksiä rajoittaviin ja tiedonantovelvoiteitta määrääviin toimintakovenantteihin. Luotonantajan rooli kovenanttipohjaisessa luotonannossa on perinteistä vakuuslähtöistä luotonantoa aktiivisempi, koska luotonantajan luottoriskin arviointi ei perustu vakuuden arvoon vaan luotonottajan liiketoiminnan menestymiseen. Kovenanttien käyttöön liittyy sopimus- ja konkurssioikeudellisia riskejä. Kovenanttien käyttöön liittyy ensinnäkin sovitteluherkkyyttä, joka seuraa kohtuus- ja lojaliteettinäkökohtien merkityksen kasvusta modernissa sopimusoikeudessa. Luotonantajan on kiinnitettävä huomiota kovenanttipohjaisen luottosopimuksen sisällölliseen hyväksyttävyyteen ja tasapainoisuuteen samoin kuin huomioitava luotonottajan oikeutetut edut ja odotukset niin luottosopimuksen solmimisvaiheessa kuin myöhemmin luottosuhteen aikana. Muutoin luotonantaja ottaa riskin siitä, että luottosopimuksen kovenantteja tai niiden rikkoutumisten seuraamuksia saatetaan kohtuullistaa. Luotonottajan maksukyvyttömyystilanteessa luotonantajan asema ei ole turvattu kuten vakuudellisessa luotonannossa. Kovenantin rikkoutumisen perusteella takaisinsaantiaikana irtisanottuun luottosopimukseen kohdistuu peräytymisriski. Jos luotonantaja saa luottosopimuksen kovenanteilla olennaista vaikutusvaltaa luotonottajayrityksessä, ottaa luotonantaja riskin siitä, että hänet saatetaan katsoa luotonottajan läheiseksi takaisinsaantitilanteessa, jolloin takaisinsaantiajat pitenevät huomattavasti verrattuna ei-läheistahoihin nähden. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin metodein luotonantajina toimivien talletuspankkien ja luotonottajina olevien yritysten välisten kovenanttipohjaisten luottosopimusten sovittelun ja takaisinsaannin edellytyksiä. Sopimusoikeudellinen tarkastelu keskittyy kovenanttien ja niiden seuraamusten, lähinnä irtisanomisehtojen, kohtuuttomuuteen OikTL 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen ja erityisesti luottolaitoksia koskevan LuottolaitosL:n 15 luvun 3 §:n sovittelusäännöksen perusteella. Konkurssioikeudellinen tarkastelu kohdistuu kovenanttipohjaisten luottosopimusten irtisanomisen peräytymisen edellytysten täyttymiseen TakSL 5 ja 10 §:ien perusteella sekä luotonantajan ja luotonottajan läheissuhdetta määrittävän TakSL 3 §:n tunnusmerkistön tutkimiseen. Yleisen tarkastelun lisäksi tarkemman tutkimuksen kohteeksi on valikoitunut muutama yleisesti luottosopimuksissa käytössä oleva kovenantti