Pankkisääntelyn tarkoituksenmukaisuus ja sääntelyraportoinnin hyödynnettävyys suomalaisessa finanssialan yrityksessä

Pääomamarkkinoiden kansainvälistyminen sekä koetut tilinpäätösskandaalit ja finanssikriisit ovat nostaneet esille tarpeen säännellä yritysten taloudellista asemaa koskevaa tiedonantovelvollisuutta aiempaa tiukemmin. Sääntelylle on tarvetta, sillä tällä tavoin voidaan pienentää myös tehokkailla markkinoilla esiintyvää informaation epäsymmetriaa yrityksen johdon ja sen sidosryhmien välillä. Tutkielman tavoitteena on selvittää sääntelyn ja pankkisääntelyn taustalta löytyvien syiden ja tavoitteiden lisäksi sitä, miten pankki- ja finanssialalla käytetty FINREP-raportointiviitekehys onnistuu sille asetetuissa tavoitteissaan. Lisäksi pyritään selvittämään sitä, hyödynnetäänkö valvonnan kohteena olevassa finanssialan yrityksessä sisäisesti raportoinnin antamaa informaatiota. Kolmantena näkökulmana tutkimuksessa on se, millaisia vaikutuksia sääntelyraportoinnilla on pankkialan toimijoiden vakauteen ja liiketoimintaedellytyksiin. Tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin ja sen empiirisessä osiossa käytetty evidenssi on kerätty puolistrukturoiduin haastatteluin. Tutkimusta varten on haastateltu yhteensä seitsemää asiantuntijaa niin valvonnan kohteena olevan yrityksen, valvontaviranomaisen kuin pankkialan edunvalvontajärjestönkin piiristä. Tutkimusta varten on haastateltu asiantuntijoita eri tahoilta monipuolisen näkemyksen aikaansaamiseksi, vaikka tutkielma onkin luonteeltaan yhden tapauksen case keskittyen pääosin case-yrityksen asiantuntijoiden näkemyksiin. Akateemisen kirjallisuuden mukaan pankkisääntelyllä pyritään lisäämään liiketoiminnan läpinäkyvyyttä sekä monitoroimaan pankkialan vakautta ja vakavaraisuutta. Eräänä tavoitteena on myös lisätä pankkialan toimijoiden tuottaman informaation vertailukelpoisuutta sääntelyä standardoimalla. Tutkielman empiirisen evidenssin mukaan raportointiviitekehys FINREP onnistuu päällisin puolin sille asetetuissa tavoitteissaan, mutta sekä liiketoiminnan läpinäkyvyyden ja standardoituvuuden lisääminen on edelleen tarpeellista. Asiantuntijahaastatteluista ilmenee, että case-yritys ei ole toistaiseksi pystynyt hyödyntämään sääntelyraportoinnin antamaa informaatiota viranomaisraportoinnin työläyden, yrityksen suuren koon ja viranomaisraportoinnin lukujen väärän mittaluokan takia. Näköpiirissä ei ole, että raportoinnin antamien lukujen sisäinen hyödyntäminen nousisi tulevaisuudessakaan merkittävään rooliin case-yrityksessä. Vastoin akateemisen kirjallisuuden näkemyksiä empiirisen evidenssin perusteella on lisäksi havaittavissa, että lisääntynyt pankkisääntely on vaikuttanut myönteisesti sekä pankkialan yritysten vakauteen että yrityksen innovaatiotoiminnan aktiivisuuteen. Akateemisessa kirjallisuudessa on esitetty runsaasti erilaisia näkemyksiä viranomaisten taholta tehtävän sääntelyn puolesta ja sitä vastaan. Tutkimuksen empiirisen evidenssin perusteella on havaittavissa, että eri tahojen kokemukset viranomaissääntelyn toimivuudesta ovat pitkälti myönteisiä. Pankkisääntelyn toimivuudesta saadut havainnot ovat arvokkaita kehitettäessä pankkisääntelyn laajuutta ja rakennetta