Yritysvastuuraportointi suomalaisissa yrityksissä - GRI-ohjeiston käyttö ja mittareiden valinta

Tässä tutkimuksessa tutkitaan, kuinka kansainvälinen GRI-ohjeisto ohjaa suomalaisten yritysten vastuuraportointia ja miten yritykset valitsevat mittarit näihin raportteihin. Tutkimuksessa kartoitetaan GRI:n mukaisen vastuuraportoinnin tilaa sekä arvioidaan, kuinka vertailukelpoisia suomalaiset vastuuraportit ovat. Mittaaminen on olennainen osa vastuuraportointia ja siitä syystä selvitetään myös yritysten suhtautumista mittaamisprosessiin ja erityisesti mittareiden valintaan. Tutkimuksen teoria pohjautuu yritysvastuusta ja mittaamista johdon laskentatoimen näkökulmasta käsittelevään kirjallisuuteen, ja se on jaettu kolmeen lukuun. Ensimmäisessä luvussa esitellään yritysvastuuraportoinnin teoreettinen viitekehys, joka koostuu yritysvastuun historiasta, määritelmästä sekä pohjalla vaikuttavista teorioista. Lisäksi luodaan katsaus yritysvastuun yleisiin tavoitteisiin ja hyötyihin. Toisessa luvussa esitellään vastuuraportointia ohjaavat keskeiset säädökset, ohjeistot ja standardit, pääpaino on GRI-ohjeiston käsittelyssä. Kolmannessa luvussa tarkastellaan mittaamista ja mittareiden valintaa johdon laskentatoimen näkökulmasta sekä sovelletaan teoriaa yritysvastuun mittaamisprosessiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistotriangulaatiota, jossa käytettiin kahta eri tavalla kerättyä aineistoa. Empirian ensimmäinen osio toteutettiin kvantitatiivisella menetelmällä, keräämällä data suomalaisten yritysten julkaisemista GRI-indikaattoritaulukoista tilikaudelta 2012. Empirian toinen osio tehtiin kvalitatiivisella menetelmällä, haastattelemalla neljän yrityksen yritysvastuun asiantuntijaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että GRI-ohjeisto on saavuttanut Suomessa melko laajaa suosiota, mutta ohjeiston soveltamisessa on yritysten välillä eroja. Kun raportoitavat toimintaindikaattorit ja datan keräämiseen käytetyt mittarit vaihtelevat, on yritysten vastuullisuuden vertaileminen tällä hetkellä hyvin haastavaa