Ruoka-aika! Ajan esittäminen ruoka-aiheisessa nykytaiteessa

Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena oli selvittää miten ruoka näkyy nykytaiteessa aiheena ja millaisia teemoja sen kautta käsitellään. Ihmisten kiinnostus ruokaan on ollut viime vuosina kasvussa. Ruoasta väitellään ja siihen käytetään aikaa enenevissä määrin. Taiteen aiheena arkinen ruoka on tuttuutensa vuoksi helposti lähestyttävä, minkä vuoksi pidän sitä myös taidekasvattajan näkökulmasta kiinnostavana. Aineistonani käytin Hyvinkään taidemuseossa 6.6.–14.9.2014 esillä olleen ruoka-aiheisen Heponauta-näyttelyn teoksia. Näyttelyssä oli esillä kattavasti niin maalauksia, valokuvia, videoita, kuvanveistoa kuin installaatioitakin. Menetelmäni oli ilmiöpohjainen kuva-aineiston luenta, jonka tukena käytin teemoittelua. Löysin kolme tapaa esittää ruokaa teoksissa. Ne ovat todellisuuden tunnistava jäljittely, ruokaan viittaaminen siihen ilmeisellä tavalla liittyvien asioiden kautta sekä konteksti ja tilanne. Teemoja löysin seitsemän: yhteisö, aika, ajankuva, kulutuskritiikki, sukupuoli, kehollisuus ja nautinto sekä globalisaatio. Paneutuessani aiheeseen lisää huomasin, että teemat voi kiteyttää kolmeksi: ihminen, yhteiskunta ja aika. Kiinnostavimmaksi näistä osoittautui aika, joten paneuduin siihen syvällisimmin. Tarkastelen erilaisia tapoja esittää aikaa teoksissa ja erityisesti sitä, mitä tapahtuu kun aika loppuu. Tutkielmani teoreettinen perusta on ajatus taiteen tulkinnan demokraattisuudesta: kaikilla on oikeus esittää omat tulkintansa, mutta ne tulee osata perustella. Tulkitsen teoksia avoimesti omasta positiostani käsin, tiedostaen, että muut voivat päätyä hyvin erilaisiin tulkintoihin kuin minä itse. Tulin tulokseen, että tulkinta omasta positiosta käsin on loppukädessä myös lukijan kannalta monesti mielenkiintoisinta. Esitänkin, että taidekasvattajien tulisi lähteä rohkeammin esittämään omia tulkintojaan taiteesta ja tuoda niitä opetukseensa. Esimerkillään taidekasvattaja voi kannustaa oppilaita tekemään omia tulkintojaan