Suomesta ulkomaille maksettavien osinkojen lähdeverotus

Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa miten ja missä laajuudessa kansainvälisen vero-oikeuden eri lohkot vaikuttavat Suomen mahdollisuuksiin periä lähdeveroa Suomesta ulkomaille maksettavista osingoista. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka olennaisimmat käsitteet on määritelty emo-tytäryhtiödirektiivissä ja OECD:n malliverosopimuksessa sekä joiltakin osin myös YK:n ja USA:n malliverosopimuksissa. Tutkielmassa tehdään myös vertailua osinkojen lähdeverotuksen kannalta erityisen merkityksellisten emo-tytäryhtiödirektiivin ja OECD:n malliverosopimuksen sisältöjen ja soveltamisedellytysten välillä. Suomesta ulkomaille maksettaviin osinkoihin sovelletaan Suomessa lähdeverolakia. Käytännössä huomioon täytyy kuitenkin ottaa myös SEUT (erityisesti sen sisältämät perusvapaudet ja syrjimättömyysperiaate), emo-tytäryhtiödirektiivi, ETA-sopimus sekä verosopimukset. Kaikki nämä vaikuttavat Suomen mahdollisuuksiin periä lähdeveroa Suomesta ulkomaille maksettavista osingoista. Yhteistä näille sopimuksille ja direktiiville on se, että ne kaikki kaventavat Suomen lähdeverolain mukaisia osinkojen lähdeverotusoikeuksia ja lähdeveroprosentteja. SEUT:n, ETA- ja verosopimusten sekä emo-tytäryhtiödirektiivin myötä Suomesta ulkomaille maksettavien osinkojen lähdeveron taso on useissa tapauksissa sama kuin vastaavassa puhtaasti kotimaisessa tilanteessa. Tämä on SEUT:n ja ETA-sopimuksen syrjimättömyysperiaatteiden mukaista. Siinä, miten sopimukset ja direktiivi vaikuttavat Suomen lähdeverotusoikeuksiin, on eroja. EU-oikeus ja ETA-sopimus vaikuttavat suoraan Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Verosopimukset sen sijaan rajoittavat kansallista verolainsäädäntöä, mutta lakeja ei tarvitse niiden vuoksi muuttaa. Verosopimustilanteiden osalta OECD:n malliverosopimuksen sisältämät osinkojen verotusperiaatteet ovat monilta osin yhteneväiset emo-tytäryhtiödirektiivin kanssa. Eroavaisuuksiakin kuitenkin löytyy muun muassa siinä, että malliverosopimuksessa käsitteet on määritelty huomattavasti emo-tytäryhtiödirektiiviä tarkemmin. Tutkielmasta käy kuitenkin ilmi, että tarkastakin käsitteiden määrittelystä huolimatta termit voivat jäädä tulkinnanvaraisiksi. Toinen selkeä ero OECD:n malliverosopimuksen ja emo-tytäryhtiödirektiivin välillä on se, että malliverosopimukseen, toisin kuin emo-tytäryhtiödirektiiviin tai EU-vero-oikeuteen ylipäätään, sisältyy säännöksiä myös luonnollisille henkilöille maksettavien osinkojen lähdeverotukseen liittyen