Kuvataide- ja matematiikkapuheen keskellä

Tutkin taiteen maisterin opinnäytetyössäni kuvataiteen ja matematiikan oppiaineiden eroa. Tätä eroa lähestyn kuvataide- ja matematiikkapuheen kautta diskurssianalyyttisin menetelmin. Henkilökohtainen kiinnostukseni aiheeseen kumpuaa siitä, että opiskelen sivuaineena matematiikkaa. Olen havainnut näitä kahta oppiainetta pidettävän erikoisena yhdistelmänä ja toisilleen kaukaisina, ja haluan tutkimuksellani selvittää tällaisen asetelman muodostumista ja samalla kyseenalaistaa sen. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisesta konstruktionismista, opetussuunnitelmatutkimuksesta ja diskurssianalyysistä. Taustalla on ajatus kielen sosiaalista todellisuutta rakentavasta luonteesta: ajattelen oppiaineiden eron rakentuvan – tai purkautuvan – sen kautta, miten oppiaineista puhutaan. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessani ovat edellä mainittujen lisäksi kuvataideopetus ja sen perustelut, matematiikan opetus ja sen perustelut sekä oppiainepuhe. Aineistoni koostuu perusopetuksen vuoden 2016 opetussuunnitelmaluonnoksen matematiikan ja kuvataiteen ainekohtaisista osuuksista sekä niihin kevään 2014 kommenttikierroksella jätetyistä kommenteista. Analysoin aineistoani diskurssianalyyttisesti luokittelun kautta ja avaamalla siinä käytettyjä puolustavan retoriikan keinoja. Keskeinen analyysini tuottama havainto on, että kielen käyttö tuottaa eroa kuvataiteen ja matematiikan välille. Oppiaineiden opetussuunnitelmaluonnoksissa ja erityisesti luonnosten kommenteissa puhutaan eri tavoin. Matematiikalle tuotetaan vahvaa asemaa ja sen perusteluista vallitsee konsensus, kun taas kuvataiteesta puhutaan oppiainekentän altavastaajana, jonka olemassaolon perustelut ovat epävarmat. Myös muita, muun muassa oppilaan toimijuuteen ja yhteiskunnallisuuteen liittyviä eroja tulee esille. Havaintojeni puitteissa pohdin, miten eroa kuvataiteen ja matematiikan välillä voisi häivyttää kiinnittämällä huomiota kielen käyttöön. Tuomalla aineita lähemmäksi voidaan luoda pohjaa esimerkiksi aineintegraatiolle, jota myös tuleva perusopetuksen opetussuunnitelma luonnoksen perusteella tulee edellyttämään.My Master's Thesis studies the difference between visual arts and mathematics as school subjects. I approach this difference by studying the ways of using language in the context of these subjects, employing discourse analysis as a method. My interest in this theme arises from minoring in mathematics and majoring in art education, which have often been seen as having very little in common or at least being 'a very special combination'. Through this study I want to scrutinize the foundation of these assumptions and question them as well. The theoretical background of my study stems from social constructionism, curriculum study and discourse analysis. I see language as an act that creates the social reality we live in. Therefore, the difference between arts and mathematics could as well be constructed and deconstructed by this act. The national core curriculum for basic education will be renewed in Finland in 2016 and I use a draft of this curriculum, particularly the parts that are involved with visual arts and mathematics, as research material. In addition, the comments left for those parts of the curriculum draft are also my material. My discourse analysis is based on categorizing the texts and on scrutinizing the rhetoric in them. The most important result of my study is that the use of language in the curriculum draft and its comments actually constructs a difference between arts and mathematics. For mathematics and its reasoning I found a strong consensus in the material, whereas visual arts was considered a weak subject. Other differences in the use of language, related for example to the subjectivity of pupils and community, could be found as well. Considering my points on the analysis I reflect how the difference between arts and mathematics could be faded by focusing on the use of language in these subjects. For example a basis for integration and thus meeting the requirements of the new core curriculum can be created by bringing the subjects closer to each other on the level of language use