Luonto liiketoiminnassa ja ekologia elämäntavassa : kertomuksia muutoksen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista

Ympäristöjohtamisen ja vihreän kulutuksen tutkimuksessa on todettu muutoksien tarpeellisuus luonnon käsitteellistämisessä. Aikaisempi tutkimus on osoittanut että organisaatio- ja johtamistutkimus ei ole kyennyt ottamaan huomioon ympäristökysymysten asettamia haasteita ja todennut uusien käsitteellistyksien tarpeellisuuden organisaatioteoriassa. Tutkimus on todettu tiedonintresseiltään tekniseksi ja kontrolliin tähtääväksi, eikä pelkästään ympäristökysymysten sisällyttämisen johtamisen ja vihreän kulutuksen tutkimuksen perinteiseen agendaan ole nähty olevan riittävää. Yrityksissä käyttöönotettujen ympäristöjohtamisen käytäntöjen on todettu pääosin tukevan toiminnan jatkumista ’business as usual’ –periaatteella ilman olennaisia luonnonympäristöä hyödyttäviä muutoksia. Tämä tutkimus paikantuu ympäristöjohtamisen tutkimuskenttään siten, että se pyrkii osaltaan vastaamaan aikaisemman tutkimuksen peräänkuuluttamaan radikaalien käsitteellisten muutosten tarpeeseen. Tutkimus tarkastelee muutoksen mahdollisuuksia ja sitä, miksi muutoksia näyttää olevan niin vaikea saada aikaan. Tutkimus käsittelee muutoksen tematiikkaa sekä luonnon käsitteellistämisessä että elämäntapaan liittyvänä identiteetin muutosprosessina. Tutkimus tuo esiin, miten ympäristökysymysten tuomat muutoshaasteet on kohdattu organisaatio-, johtamis- sekä kulutustutkimuksissa ja pohtii luonnon käsitteellistyksiä koskevan diskurssiivisen muutoksen mahdollisuuksia tässä kontekstissa. Toinen temaattinen kokonaisuus muodostuu muutoksen mahdollisuuksien analysoinnista yksilö-, yhteisö- ja kultuurisen tason ilmiöinä. Tämä tarkastelu nojaa sellaisista organisaatioista kerättyyn empiiriseen aineistoon, joissa luonnon käsitteellistyksiä koskevia muutoksia on aktiivisesti pyritty aikaansaamaan. Tällaisissa organisaatioissa mahdollistuvien muutosprosessien analysointi lisää ymmärrystämme myös yritysorganisaatioissa tapahtuvista muutosprosesseista. Tutkimus on luonteeltaan konstruktionistinen ja metodologisesti se hyödyntää sekä diskurssiivisia että narratiivisia tulkintakehyksiä. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen kontribuutio on tarinoiden merkityksen tuominen myös näille tutkimuksen aloille. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää havaintoa, että uudet käsitteellistykset vaativat muutoksia kertomusten tasolla. Kun luontoa pyritään ’tietämään’ ja ymmärtämään tarinallisesti, tulevat tietämisen piiriin mukaan ’objektiivisen tiedon’ lisäksi tunteet, moraali, konteksti sekä toimijat ja tietämisestä tulee kokonaisvaltaisempaa. Luontosuhde käsitteellistyy vähemmän rationaaliseksi ja enemmän sosiaalisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin liittyväksi toiminnaksi. ’Ekoelämä’ -marginaalin tarkastelu tuo esiin yhtäältä ilon ja ahdistuksen tarinoiden (Rappaport 2000) samanaikaisuuden ja limittäytyneisyyden. Toisaalta, suhteessa ’kulutuselämä’ –keskukseen, marginaalin tarkastelu nostaa esiin yhteisöllisten ilon tarinoiden merkityksen muutoksien mahdollistajina. Yritys- ja julkisyhteisöllisissä organisaatioissa luontoon liittyvät ilon tarinat ovat harvinaisia luonnon ja ympäristön näyttäytyessä enemmänkin ongelmien yhteydess