Taide tehtäviensä tasalla

Taiteella ei ole mitään oletusarvoista tehtävää, sen enempää kuin elämällä tarkoitusta. Tehtävän ja tarkoituksen antaa joku tekijä, tilaaja tai katsoja. Taide on käsitteenä laatuneutraali, ja oikeastaan tekijä tai kokijan motiivi ratkaisee sen onko kyseessä puhtaasti hyötyopillinen ajatus, esine tai teko vai kenties taide. Jotta taidetta olisi mielekästä tehdä ja siitä voisi keskustella tai sen sisältämistä arvoista esittää mielipiteitä, pitäisi sille kuitenkin löytää joku määritelmä. Tätä urakkaa voi lähestyä esimerkiksi määrittelemällä mitkä tehtävät taiteen tulisi täyttää. Teemu Mäki on luonnostellut esseessään Käytännöllisen utopian alkeet (2012) neljä tehtävää, jotka ovat 1) nautinto, 2) keskustelun synnyttäminen, 3) viisaus ja 4) tunne-elämän kehittäminen. Näillä voisi määrittää ja oikeuttaa hänen ”kriittiseksi taiteeksi” kutsumansa eräänlaisen nykyaikaisen avantgarden. Lopputyöni kirjallisessa osiossa lähdin metsästämään näitä Mäen taiteenhyötytehtäviä omista maalauksistani. Maalaan perinteisin menetelmin öljyllä kankaalle muotokuvia. Muotokuvani ovat näennäisesti hyvin maltillisia ja konservatiivisiakin, joten oli kutkuttavaa etsiä näitä neljää Mäen määrittämää avantgarden hyvettä. Löysin maalauksistani paljon omaa maailmankatsomustani, mikä ei liene yllättävää, koska muotokuvamaalari maalaa maalaukseensa aina osia itsestään, mutta löysin niistä myös paljon nautintoa tuottavaa keskustelevuutta ja tunne-elämää rikastuttavaa viisautta. Huomasin myös kaikkien näiden tehtävien kietoutuvan toisiinsa ja olevan toisiaan tukevia, jopa jossain määrin toisistaan riippuvaisia. Osittain taiteen tehtävät ovat teoksissani piiloutuneina ja teokseni osoittautuivat hitaasti avautuviksi, mutta koen sen olevan vain hyve, joka tukee taidekokemuksen rikastuttavaa vaikutusta. Nykymaailmassa on vallalla helpon nautinnon ilmapiiri, joten ponnistelu taiteen äärellä on raikastava ja tarpeellinen tapahtuma. Mäen mukaan muotokuvan varsinainen aihe on aina maalarin ihmiskäsitys, joten tässä valossa voidaan todeta, että ihmiskuvani paljastui kompleksiseksi, mutta huomattavan valoisaksi