Vakuutusalan uudet säännökset osana finanssivalvontaa - valvonnan kansantaloudellisten vaikutusten tarkastelua

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi finanssilaitoksia ja erityisesti vakuutusyhtiöitä olisi tarpeen valvoa ja millaisia kerrannaisvaikutuksia vakuutusyhtiöiden ajautumisella maksukyvyttömyyteen olisi rahoitussektorille ja yhteiskunnalle. Systeemisen riskin mahdollisuus on kasvanut finanssisektorilla pankkien ja vakuutusyhtiöiden yhdistäessä toimintojaan. Näiden finanssiryhmittymien rooli teollisuusmaiden rahoitusmarkkinoilla on kasvanut niin merkittäväksi, että niille tarkoitetun sääntelyn puuttumisen pelätään johtavan merkittäviin markkinahäiriöihin. Vakuutusyhtiöiden rooli yhtenä maailman suurimmista institutionaalisista sijoittajista lisää tarvetta niiden vakavaraisuuden sääntelylle. Vakuutussektorilla sattuneiden markkinahäiriöiden rajallisuuden perusteelle on kuitenkin kyseenalaista, tarvitaanko vakuutusyhtiöille yhtä tiukkaa vakavaraisuuden sääntelyä kuin pankeille. Voimassaolevan Solvenssi I-järjestelmän todettiin olevan riittämätön jo ennen sen käyttöönottoa 2004, sillä uuden Solvenssi II:n valmistelut aloitettiin 2001. Uuden järjestelmän käyttöönotto viivästyy suunnitellusta tämän hetkisen tiedon mukaan ainakin kolme vuotta, sillä aikaisin esitetty ajankohta Solvenssi II:n käyttöönotolle on 1.1.2016. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja siinä on käytetty pohjana useita vakavaraisuuden sääntelyä teoreettisesti lähestyviä tutkimuksia. Teoriaosuudessa referoidaan Rees et al. (1999) tutkimusta, jota voidaan pitää yhtenä harvoista vakuutustoiminnan vakavaraisuuden sääntelyyn keskittyneistä teoreettisista tutkimuksista. Sääntelyn tarpeellisuutta arvioitaessa käydään läpi systeemisen riskin mahdollisuutta vakuutustoiminnassa, voimassaolevan järjestelmän sopivuutta nykyiseen muuttuneeseen toimintaympäristöön ja uuden pankkisektorilta otetun sääntelykehikon sopivuutta vakuutustoimintaan. Toisaalta tarkastellaan myös sääntelyn tarpeettomuutta tukevia näkökantoja. Uuden sääntelyn aiheuttamista kustannuksista ja tuomista hyödyistä vakuutussektorille on hyvin vähän tutkimusmateriaalia, joten siltä osin tutkimus tukeutuu vain HM Treasury 2008 tekemään selvitykseen UK:n vakuutussektorilta. Sääntelyn tarpeellisuutta ja sen uudistamista puoltavat systeemisen riskin mahdollisuus vakuutusmarkkinoilla sekä finanssiryhmittymien kasvava merkitys teollisuusmaiden rahoitusmarkkinoilla. Voimassaoleva valvontajärjestelmä on liian yksipuolinen näiden riskien hallintaan ja ennakointiin. Toisaalta vakuutussektorilla sattuneet markkinahäiriöt poikkeavat merkittävästi pankkisektorin vastaavista tapahtumista. Vakuutussääntelyn aiheuttamia kustannuksia ja hyötyjä on toistaiseksi tutkittu varsin niukasti, joten tässä tutkielmassa päädytään toteamaan, että tarvitaan lisätutkimukseen pohjautuvia perusteita uuden valvontajärjestelmän kaltaisen hallinnollisesti ja taloudellisesti raskaan järjestelmän käyttöönotolle