Suomen rautatieliikenteen turvallisuuden parantaminen luvattomia radanylityksiä estämällä

This study investigated trespassing accidents, trespassing and related countermeasures to provide information for prevention of trespassing accidents on Finnish railways. The study includes five complementary substudies, of which two included accident analyses and three collected information on railway trespassing by means of surveys, interviews and field observations. The main results showed, for example, that (1) trespassing is frequent in Finland and, contrary to the overall improvement of railway safety in Finland, the number of trespasser fatalities has not fallen over the past decade; (2) there are specific sites of frequent trespassing on Finnish railways; (3) both the victims in trespassing accidents and the observed trespassers were typically adults and males and the victims were frequently intoxicated; (4) the risk related to railway trespassing was associated with trespassing behaviour, and (5) at selected sites fencing and landscaping can stop trespassing almost entirely, but the effects of a prohibitive sign are much more limited. Overall, a systems approach is recommended for prevention work along with a shared responsibility between stakeholders such as government, railway organisations, various authorities and communities, because the problem is broad and multifaceted and the elements of the rail safety system are interrelated. The recommended countermeasures for preventing railway trespassing vary from under- and overpasses, physical barriers and prohibitive signs to enforcement and education. Selection of the most effective or suitable countermeasure depends on the effectiveness of different measures, location and the characteristics of trespassing.Tässä tutkimuksessa selvitettiin luvattomia radanylityksiä, niihin liittyviä onnettomuuksia ja luvattomien radanylitysten estämiseksi toteutettuja toimenpiteitä turvallisuustyön tueksi. Tutkimus sisältää viisi osatutkimusta, joista kahdessa analysoitiin onnettomuusaineistoja ja kolmessa selvitettiin luvattomia radanylityksiä kyselyiden, haastatteluiden ja kenttämittausten avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat muun muassa, että (1) luvattomat radanylitykset ovat yleisiä Suomen rataverkolla eikä kuolleiden luvattomien radanylittäjien lukumäärä ole vähentynyt viime vuosikymmenen aikana samalla tavalla kuin muissa rautatieliikenteen onnettomuuksissa kuolleiden henkilöiden lukumäärä, (2) Suomen rataverkolta löytyy useita paikkoja, joissa luvattomia radanylityksiä tapahtuu säännöllisesti, (3) luvattomasti rataa ylittävät henkilöt (sekä onnettomuuksissa kuolleet että kenttämittauksissa havaitut) olivat useimmiten aikuisia ja miehiä ja onnettomuuksissa kuolleet henkilöt olivat usein alkoholin vaikutuksen alaisina, (4) ihmisten kokema luvattomiin radanylityksiin liittyvä riski ja heidän ylityskäyttäytymisensä olivat yhteydessä toisiinsa ja (5) aitaamisella ja maisemoinnilla voidaan estää luvattomat radanylitykset miltei kokonaan, kun taas kieltomerkin vaikutus on selvästi rajallisempi. Yleisesti turvallisuustyön suositellaan perustuvan järjestelmäajatteluun, koska ongelma on laaja ja monimuotoinen. Vastuun luvattomien radanylitysten estämisestä tulisi jakautua rautatieorganisaatioiden, useiden eri alojen (mm. terveydenhuolto, koulutus, valvonta, kaavoitus) viranomaisten ja kuntien kesken. Luvattomien radanylitysten estämiseksi toteutettavat toimenpiteet vaihtelevat fyysistä toimenpiteistä ja kieltomerkistä valvontaan ja valistukseen. Toimenpiteiden tehokkuuden ja sopivuuden varmistamiseksi päätöksen kussakin paikassa toteutettavasta toimenpiteestä tulisi perustua tietoon toimenpiteiden estovaikutuksista sekä kyseessä olevan paikan ja siellä tapahtuvien luvattomien radanylitysten ominaisuuksiin.