Copyright injunctions against Internet connectivity providers especially with regard to peer-to-peer networking

This thesis examines copyright injunctions issued against Internet connectivity providers especially in the context of peer-to-peer services from both technical and legal perspective. In particular, I focus on the issues arising from The Pirate Bay service. First, I provide a general overview of non-copyright provisions and examine the broad spectrum of preventive and reactive methods available for targeting the underlying copyright issues. I investigate technical blocking methods, their circumvention and effectiveness. I also take a closer look at IP, DNS and URL blocking. Implementing URL blocking as a two-stage solution would serve as the most flexible means of addressing the matter, but the associated costs preclude its use. DNS blocking does not provide added benefit compared to IP blocking, and the combined IP and DNS blocking currently used could in my opinion be replaced with IP blocking. The general prerequisites for issuing a copyright injunction include sufficient basis for the injunction, its reasonableness and the fact that it may not prejudice the rights of a third party to receive or send messages, as well as other, especially procedural conditions. In the peer-to-peer networking context, there are various parties involved, and I examine the basis for the injunction from the perspective of the sender of the infringing material, the person who adds a direct or indirect hyperlink to the infringing material and the administrator of the linking site. The prerequisite of reasonableness is evaluated by carefully balancing the rights of all parties involved on a case-by-case basis. The injunction to discontinue should be targeted at the actual infringer and it should be sufficiently effective. Also, alternative mechanisms for remedy should be considered, and the implementation costs and associated harm should remain reasonable. On the other hand, from the right holder's perspective, the amount of financial losses and the supposed effectiveness of an injunction in remediating these losses would speak in favour of issuing the injunction. Particularly, I question the effectiveness of injunction and therefore also its reasonableness. If the effectiveness remains poor, it is difficult to justify injunctions in a manner that would stand up to close scrutiny. Injunctions against users' so called "mere conduit" intermediaries are not much more than theatre that is costly to everyone involved. Therefore, I argue that the underlying problem should be addressed by other means.Tarkastelen työssäni Internet-yhteydentarjoajiin (operaattoreihin) kohdistettuja tekijänoikeudellisia estomääräyksiä erityisesti vertaisverkkopalvelun osalta sekä tekniseltä että oikeudelliselta kannalta. Tarkastelen erityisesti The Pirate Bay -palvelusta herääviä kysymyksiä. Esitän aluksi yleiskatsauksen muistakin kuin tekijänoikeudellisista säännöksistä ja tarkastelen laajaa ennakollisen ja jälkikäteisen puuttumisen keinojen kirjoa. Tarkastelen teknisiä estomenetelmiä ja estojen kierrettävyyttä ja tehokkuutta. Keskeisimpinä estotapoina esittelen IP-, DNS- ja URL-estot. URL-eston toteuttaminen kaksivaiheisena menetelmänä olisi järjestelmistä joustavin, mutta siihen liittyvät kustannukset ovat esteenä sen käyttöönotolle. DNS-estot eivät tarjoa IP-estoihin verrattuna lisäsuojaa ja katson, että nykyisin käytössä olevat yhdistetyt IP- ja DNS-estot voitaisiin korvata pelkillä IP-estoilla. Keskeyttämismääräyksen yleisiksi edellytyksiksi voidaan hahmottaa määräyksen peruste, kohtuullisuus eri osapuolille, kolmannen viestintämahdollisuuksien vaarantamisen kielto ja muut, erityisesti prosessuaaliset edellytykset. Vertaisverkkokontekstissa kyse on useiden eri tahojen yhteistoiminnasta ja tarkastelen perustetta aineiston jakajan, aineistoon linkin asettaneen käyttäjän ja linkkisivuston ylläpitäjän näkökulmasta. Kohtuullisuusedellytystä arvioidaan punnitsemalla oikeuksia eri tahojen näkökulmasta kussakin yksittäistapauksessa. Keskeyttämismääräys tulisi kohdistaa oikeaan loukkaajaan, sen antamisen edellytyksenä tulisi olla riittävä tehokkuus, vaihtoehtoiset toimenpiteet tulisi huomioida eivätkä toteuttamiskustannukset ja aiheutuvat muut haitat saisi olla liiallisia. Toisaalta oikeudenhaltijan näkökulmasta taloudellisten tappioiden määrä ja estomenetelmän oletettu tehokkuus siten, että tappiot olennaisesti vähentyisivät, edellyttäisivät määräyksen antamista. Kyseenalaistan erityisesti keskeyttämismääräysten tehokkuuden ja näin ollen kohtuullisuuden. Tehokkuuden jäädessä heikoksi määräyksille on vaikea keksiä kestävää oikeuttamisperustetta. Kärjistettynä käyttäjäpään välittäjiin kohdistuvat keskeyttämismääräykset ovat teatteria, joka käy kalliiksi kaikille osapuolille. Katsonkin, että ongelmaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan muilla keinoin