Elokuvan kolme ruumista

Elokuvan kolme ruumista on taiteellinen tutkimus siitä, millaisena ruumiillisena kokemuksena elokuva kohtaa ihmisen. Oletan, että erilaisista taustoista ja kulttuureista huolimatta ihmisten ruumiilliset kokemukset olisivat toistensa kaltaisia, riippumatta siitä, millaisia merkityksiä he kokemuksilleen antavat. Näkökulmani ruumiillisuuteen on fenomenologinen, mutta aiheen käsittelytapa esseistinen. Olen koettanut selventää teoreettistä kieltä siihen pisteeseen, josta lukijani voisi ymmärtää väittämiäni myös pelkästään omien ruumiillisten kokemustensa pohjalta. Elokuva on koettavissa ruumiillisesti kolmessa toisistaan poikkeavassa näkökulmassa: katsojan, kuvatun ja tekijän asemassa, jotka jokainen on otettava huomioon pohdittaessa elokuvakokemuksen ruumiillistumista. Olen kirjoittanut tämän tutkimuksen elokuvan tekijänä (ohjaaja, kuvaaja) ja henkilökohtaisena päämääränäni tutkimukselle on ollut välineeni ymmärtäminen. Väitän, että elokuvan ruumiillista kokemuksellisuutta tutkimalla voidaan valaista niitä lukemattomia elokuvan estetiikkaan vaikuttavia ratkaisuja, joita eivät selitä tarinan kerronnalliset keinot tai kulloinen elokuvan aihekaan. Näistä ratkaisuista harvoin puhutaan, sillä ne eivät ole kielellisiä, vaan kokemuksellisia ratkaisuja, vaikka ne ovatkin elokuvataiteen kannalta usein vähintään yhtä keskeisiä kuin tarinalliset perusteet tai dokumentaarisesta elokuvasta puhuttaessa abstraktin aiheen käsittely. Ymmärtääkseni “elokuvan ruumiillisuutta” minun on täytynyt ottaa huomioon myös katsojan ja kuvatun ihmisen näkökulmat itsenäisinä asemina. Kun elokuvaa tarkastellaan näistä toisistaan riippumattomista katsojan, tekijän, ja kuvatun asemista, ei näkökulmani ole tekijän, vaan tutkimusta voidaan lukea myös näistä kaikista kolmesta näkökulmasta käsin. Toivon mukaan en siis ole kirjoittanut “tekijän teoriaa” vain elokuvantekijöille, vaan työni puhuttelisi myös muita elokuvasta kiinnostuneita