Hajautetun työskentelyn vaatimukset ja hyvinvointitekijät

The aim of this study is to find out the requirements on individuals in geographically dispersed, virtual collaboration work, their effects on well-being and needed coping mechanisms in operations. In the analysis of the qualitative interview material, we strive to find previously unidentified virtual specific stress and well-being factors and coping mechanisms related to them. With a questionnaire study we will try to find out the connection between mental stress factors and felt stress and job satisfaction. The research answers the following questions: Which requirement and stress factors characterize virtual, dispersed working? How is dispersed working experienced from the point of view of well-being? How are the requirement and stress factors connected to the experienced well-being? The study was started off by analyzing the Virtual Team Questionnaire data (n=230), which inspired to deepen the study with qualitative methods. Case study was chosen as an in-depth research method, which made the comprehensive and profound examination possible of context specific well-being factors. The material was collected from three different virtual teams using interview and questionnaire methods. The analysis of 23 interviews revealed many earlier unidentified mental stress factors of work, which were caused by the six complexity factors of a dispersed work environment: 1) geographical dispersness, 2) mobility, 3) diversity 4) asynchronous working, 5) temporariness, and 6) mode of interaction. The found virtual specific stress factors were: isolation, inequality of team members, autonomy requirements, amount of controlling management, time differences, diversity of team members, amount of spontaneous and face to face meetings, contacting hour, amount of urgent messages and poverty of communication. Dispersness was in connection with the complexity of work, which increased employees' stress. The experiences of stress were also in connection with information overload, isolation, amount of business traveling, and to the temporarity of the team. Low levels of stress were in connection with the trustworthiness of team members, fair treatment and social support. Central factors for job satisfaction were quality of leadership, clarity of roles, procedural and interactional justice, information flow, competency, strength of we-spirit, reliability and social support. In negative connection with job satisfaction were conflicts in team and lack of recognition. Virtual specific stress factors were tried to adjust with individual resource factors, such as competency, work experience, control of work and endurance of social isolation. Stress regulating social support sources were support from family and friends, support from team members and leader, knowing team members, tight we-spirit, understanding different cultures and a culture that accepts diversity. Operational coping mechanisms were among others jointly decided operation principles and convenient communication practices.Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää maantieteellisesti hajautetun, virtuaalisen yhteistyön tekijöilleen asettamia vaatimuksia, niiden vaikutuksia hyvinvointiin ja toiminnassa tarvittavan säätelyn mekanismeja. Laadullisen haastatteluaineiston analyysissä pyritään löytämään aiemmin tunnistamattomia virtuaalispesifejä kuormitus- ja hyvinvointitekijöitä sekä niihin liittyviä selviytymis- (coping) keinoja. Kyselytutkimuksella selvitetään psyykkisten kuormitustekijöiden yhteyksiä stressiin ja työtyytyväisyyteen. Tutkimus vastaa kysymyksiin: Mitkä vaativuus- ja kuormitustekijät luonnehtivat virtuaalista, hajautettua työskentelyä? Minkälaiseksi hajautettu työskentely koetaan hyvinvoinnin kannalta? Miten vaativuus- ja kuormitustekijät ovat yhteydessä koettuun hyvinvointiin? Tutkimus aloitettiin analysoimalla Virtuaalitiimikyselyn aineistoa (n=230), mikä innoitti syventämään tutkimusta laadullisilla menetelmillä. Syventäväksi tutkimusmenetelmäksi valittiin tapaustutkimus, mikä mahdollisti kontekstispesifien hyvinvointitekijöiden kokonaisvaltaisen ja syvällisen tarkastelun. Aineisto kerättiin kolmesta erilaisesta virtuaalitiimistä haastattelu- ja kyselymenetelmillä. 23 haastattelun analyysi paljasti monia aiemmin tunnistamattomia työn psyykkisiä kuormitustekijöitä, joita hajautetun työympäristön kuusi kompleksisuustekijää aiheuttivat: 1) maantieteellinen hajautuminen, 2) liikkuminen, 3) toimijoiden erilaisuus 4) eriaikainen työskentely, 5) määräaikaisuus ja 6) sähköinen vuorovaikutus. Löydetyt virtuaalispesifit kuormitustekijät olivat: eristyneisyys, ryhmän jäsenten eriarvoisuus, autonomiavaatimukset, kontrolloivan johtamisen määrä, aikaerot, ryhmän jäsenten erilaisuus, spontaanien ja kasvokkain tapaamisten määrä, yhteydenottojen ajankohta, kiireellisten kysymysten määrä ja viestinnän köyhyys. Hajautuneisuus oli yhteydessä työn kompleksisuuteen, mikä lisäsi työntekijöiden stressiä. Stressin kokemukset olivat yhteydessä myös informaatiotulvaan, eristyneisyyteen, matkustamisen määrään työssä ja tiimin määräaikaisuuteen. Vähäiseen stressiin olivat yhteydessä tiimin jäsenten luotettavuus, reilu kohtelu ja sosiaalinen tuki. Työtyytyväisyyden kannalta keskeisiä tekijöitä olivat johtamisen laatu, tavoitteiden ja roolien selkeys, päätöksenteon ja kohtelun oikeudenmukaisuus, tiedon kulku, ammattitaito, me-hengen vahvuus, luotettavuus ja sosiaalinen tuki. Negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen olivat työryhmän ihmissuhdeongelmat ja tunnustuksen puute. Virtuaalispesifejä kuormitustekijöitä pyrittiin säätelemään yksilöllisillä voimavaratekijöillä, joita olivat osaaminen, työkokemus, työn hallinta ja sosiaalisen eristyneisyyden sietokyky. Kuormitusta sääteleviä sosiaalisen tuen lähteitä olivat perheen, ryhmän jäsenten ja johtajan tuki, ryhmän jäsenten tunteminen, tiivis me-henki, eri kulttuurien ymmärtäminen ja erilaisuuden hyväksyvä kulttuuri. Toiminnallisia selviytymiskeinoja olivat muun muassa yhdessä sovitut toimintamallit ja tarkoituksenmukaiset viestintäkäytännöt