Rahoitusinstrumenttien uudistuva tilinpäätössääntely – IFRS 9

Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena on selvittää rahoitusinstrumentteja koskevan IFRS 9 -standardin tuomia muutoksia tilinpäätösääntelyyn verrattaessa edeltävään IAS 39 -standardin mukaiseen normistoon. Tarkoituksena on tutkia merkittävimpiä eroja, joita uudistuva tilinpäätössääntely tuo rahoitusinstrumenttien arvostamismenettelyyn sekä miten laskennan asiantuntijat näkevät uuden standardin ratkaisut tähän IFRS -standardien kiistatta vaikeimpana pidettyyn osa-alueeseen. Lähdeaineisto Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu haastatteluista, joissa haastateltiin rahoitusinstrumenttilaskennan parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Haastateltavat valikoitiin eri näkökulmia edustavista tahoista, millä pyrittiin saamaan ratkaisuihin mahdollisimman monipuolisia ja vertailun mahdollistavia näkökantoja. Nämä tahot tavoitettiin rahoitusalan laskentapuolelta, markkinavalvontaa suorittavasta Finanssivalvonnasta sekä tilintarkastusta suorittavista yhteisöistä. Tulokset IFRS 9 -standardi tuo huomattavia muutoksia rahoitusinstrumenttien tilinpäätössääntelyyn. Merkittävin muutos liittyy siirtymiseen sääntöpohjaisesta normistosta periaatepohjaiseen sääntelyyn, joka nähtiin toimivampana ratkaisuna. Globaalien standardien lähtökohtana tulisi olla periaatepohjaisuus, koska niitä sovelletaan erilaisissa liiketoimintamuodoissa ja niiden toimiessa hyvin erilaisissa lainsäädäntöympäristöissä. Rahoitusinstrumenttien luokittelu pohjautuu liiketoimintamallimenettelyyn, joka nähtiin ajatuksena hyvänä, mutta pitävän sisällä epävarmuutta korostavia seikkoja. Myös rahoitusinstrumenttien uudelleenluokittelu pohjautuu muutoksiin liiketoimintamalleissa, mikä eroaa IAS 39 -standardin mukaisista säännöistä. Rahoitusvaraluokat supistuvat käyvän arvon mukaiseen ja jaksotettuun hankintamenoon, mikä nähtiin selkeämpänä menettelynä. Jaksotettuun hankintamenoon voidaan arvostaa lähtökohtaisesti ainoastaan yksinkertaisia korkoinstrumentteja, joissa korkomaksut edustavat ainoastaan rahan aika-arvoa ja instrumenttiin liittyvää luottoriskiä. Riskin lisääntyminen ajavana voimana luokittelussa koettiin järkevänä ratkaisuna. Uudella standardilla tulee olemaan merkittävä vaikutus rahoitussektorille ja se voi mahdollisesti parantaa taloudellisen raportoinnin laatua läpinäkyvämmäksi selkeämmän logiikkansa kautta. Periaatepohjaisuudesta johtuen IFRS 9 -standardi antaa tulkinnanvaraa ja käytäntö sen soveltamiseen tulee muotoutumaan ajan myötä