Sopimuksellinen riskienhallinta ohjelmistotoimituksissa

Tutkimuksen kohteena on ohjelmistotoimituksissa yritysten välillä Suomessa käytetyt sopimukset yleisesti ja erityisesti niissä käytetyt riskienhallinnan keinot. Erilaisten ohjelmistojen käyttö jokapäiväisessä elämässä yleistyy jatkuvasti. Useimpien ohjelmistojen käyttöä ei välttämättä edes tiedosteta, koska ne ovat sulautettuna arkipäiväisiin laitteisiin. Ohjelmistoalalla toimivien yritysten määrä on kohtalaisen suuri ja niiden tuotannon osuus Suomen bruttokansantuotteesta kasvaa nopeasti. Ohjelmistotoimituksiin liittyy potentiaalisesti suuria immateriaalioikeudellisia ja vastuuriskejä. Lisäksi alan sopimuksia on pidetty monimutkaisina kokonaisuuksina. Tutkimuksen toisessa luvussa selvitetään tärkeimpiä ohjelmistotoimituksiin soveltuvia sopimusten ulkopuolisia normeja. Tarkoituksena on avata normipohjan sisältöä toimittajan ja tilaajan välisten vastuiden sekä oikeuksien jakautumisen määrittämiseksi. Vastuunjaon osalta luvussa selvitetään soveltuvien dispositiivisten ja pakottavien normien sisältöä. Oikeuksien jakoon liittyen avataan ohjelmistoihin liittyviä säännöksiä tekijänoikeuslaista. Tässä yhteydessä on käsitelty erityiskysymyksenä myös vastuiden jakautumista liittyen avoimella lähdekoodilla tai kaupallistesti lisensoitujen valmiskomponenttien käyttöön ohjelmistotoimituksissa. Tutkimuksen kolmas luku käsittelee sopimussuhteiden vastuita ja vastuuperusteita yleisesti. Luvun tarkoituksena on selvittää sopimuksellista vahingonkorvausvastuuta, sopimustyypin vaikutusta vastuuseen ja perusteita vastuusta vapautumiseen. Lisäksi luvussa on otettu esille ohjelmistotoimituksissa olennainen, sopimuksen ulkoinen vastuu liittyen immateriaalioikeusväitteisiin. Tutkimuksen loppuosassa avataan ohjelmistotoimitussopimuksissa käytettyjä vastuita jakavia, rajoittavia ja laajentavia lausekkeita sekä immateriaalioikeuksien jakoa tilaajan ja toimittajan välillä. Sopimuksellisen riskienhallinnan painopisteiksi osoittautuvat immateriaalioikeudet, salassapitoehdot sekä toimituksen laajuuden, sopimuskohteen ja yhteistyösuhteen määrittelyt. Yksittäisten lausekkeiden lisäksi myös sopimusten sisällöllä kokonaisuutena on vaikutusta riskienhallintaan. Laajalla sopimusinformaatiolla voidaan poistaa sopimuksen laatijasta johtuvia unohdusriskejä sekä ohjata sopimuspuolia riskejä ennaltaehkäiseviin toimintatapoihin. Ennaltaehkäisevät sopimustekniikat vaikuttavatkin olevan molempien osapuolten riskienhallinnan kokonaisuuden kannalta tehokkaampia kuin vastuiden toteutumisen seuraamuksia säätelevät lausekkeet