Arvonlisäveron kunnallinen palautusjärjestelmä

Tämän tutkielma tarkoituksena on selvittää kuntien ja arvonlisäveron välistä suhdetta sekä selvittää, miten kunnallinen palautusjärjestelmä toimii. Varsinainen tutkimuskohde on kunnallinen palautusjärjestelmä AVL 130 §:n mukaan sekä laskennallinen palautus AVL 130 a §:n mukaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää kunnallisen palautusjärjestelmän taustaa. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Pyrin selvittämään muun muassa miten kunnallinen palautusjärjestelmä toimii ja miksi kyseinen järjestelmä on olemassa Suomessa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten kunnallinen palautusjärjestelmä on toiminut Suomessa ja ovatko sen tavoitteet toteutuneet. Erityiskysymyksenä nostan esiin arvonlisäveron EU-hankkeissa ja arvonlisäverot vahingonkorvauksissa sekä oikeuskäytännön poikkeamat niihin sisältyvien arvonlisäverojen korvaamisesta kunnille. Lisäksi olen selvittänyt edustusmenojen arvonlisäverokäsittelyn sekä vapaaehtoisen arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisen vuokrauksessa kunnan toimiessa vuokranantajana. Kuntapalautuksesta on säädetty AVL 130 §:ssä. Kyseisen pykälän mukaan kunnalla on oikeus saada palautuksena verotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvä vero. Kuntien lisäksi myös kuntayhtymillä sekä Ahvenanmaan maakunnalla on käytössään AVL 130 §:n mukainen palautusjärjestelmä. Palautusjärjestelmää voidaan verrata ns. normaalin verovelvollisen oikeuteen vähentää liiketoiminnan hankintoihinsa sisältyvä vero. Lakiin lisättiin vuonna 2002 130 a §, jossa kunnille sekä kuntayhtymille säädettiin oikeus saada ns. laskennallinen palautus arvonlisäverolaissa tarkoitetuista verottomista sosiaalipalveluun liittyvistä tavara- tai palveluhankinnoista sekä tällaisen toiminnan harjoittajalle myönnetystä avustuksesta. Kunnallinen palautusjärjestelmä ja laskennallinen palautusjärjestelmä eivät ole kovin yksinkertaisia järjestelmiä eivätkä niiden tavoitteet eli verotuksen neutraalisuus ja piilevän arvonlisäveron poistaminen välttämättä toteudu täydellisesti. Edustusmenojen käsite tarvitsee oikeuskäytäntöä, jotta sen ymmärtäminen olisi helpompaa. Kuntien tulisi myös kiinnittää enemmän huomioita vapaaehtoiseen verovelvollisuuteen vuokrauksen osalta