Bachir Gemayelin nationalistisen retoriikan analyysi

Pro-gradu tutkielmani käsittelee libanonilaista poliitikkoa ja sotilasjohtajaa Bachir Gemayelia. Analysoin tutkielmassani sitä, minkälaisia retorisia keinoja hän puheissaan käyttää ja mitä hän pyrkii näillä puheilla saavuttamaan. Käytän retoriikka-analyysissani apuna Chaim Perelmanin teorioita. Retoriikka-analyysiin liitän vahvasti nationalismin tutkimuksen pyrkiessäni selvittämään sen, minkälaisia tunnuspiirteitä Gemayelin nationalismi sisältää ja miten hän käyttää sitä retorisena tehokeinona. Nationalismin analyysissä käytän apunani Benedict Andersonin ja Eric Hobsbawmin teorioita. Aineistonani käytän Gemayelin tärkeimpiä puheita. Bachir Gemayel kuului etniseltä taustaltaan pitkän historian Libanonissa omaaviin kristittyihin maroniitteihin ja hänen pääasiallinen toiminta-aikansa sotilaana ja poliitikkona sijoittui maan sisällissodan aikaan, jolloin sekä ulkovallat että eri uskonnolliset sekä poliittiset ryhmät sotivat valtion alueella keskenään. Tämä vaikea poliittinen tilanne, Libanonin uskonnollinen ja etninen heterogeenisuus sekä Gemayelin oma monitasoinen identiteettinsä tekevät hänen nationalismistaan mielenkiintoisen ja hedelmällisen tutkimuskohteen. Analyysini paljastaa, että huolimatta pyrkimyksestä asettua koko Libanonia edustavan poliitikon rooliin, identifioituu Gemayel kuitenkin pääasiallisesti maroniitteihin ja tämä näkyy vahvasti sekä hänen toiminnassaan että retoriikassaan. Gemayelin retoriikka on usein sota-ajalle tyypilliseen sävyyn poleemista ja se puhuttelee ensisijaisesti maroniitteja pyrkien luomaan heidän keskuudessaan alttiutta taistella sekä sotilaallisesti että poliittisesti paremman Libanonin puolesta viestien myös maan hajanaisesta tilasta sekä Gemayelin omasta välillä kontroversiaalista maailmankuvasta ja identiteetistä