Sigmund Freudin ja Erich Frommin ihmiskäsitykseen pohjautuva tarkastelu yksilön suhteesta yhteiskuntaan ja muihin joukkoihin

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella Sigmund Freudin ja Erich Frommin kuvaa ihmisluonnosta, ihmisestä sosiaalisena olentona sekä ihmisen suhteesta maailmaan. Käyn aluksi lävitse Freudin ihmiskuvaa, jossa ihmisen käytös on pitkälti ulkomaailman realiteettien sanelemaa, mutta ihminen omaa kyvyn sisäistää ulkomaailman osia itseensä, muovaten siten sekä itseään että suhdettaan maailmaan. Yritän työssäni tarkastella tämän todellisuussuhteen muovaamisen syitä, taustoja ja seuraamuksia. Käsittelen kulttuuria ja perhettä erikoisina joukkona, joihin ihminen joutuu välttämättä suhtautumaan, ja jotka väistämättä kohdistavat meihin reagointia vaativia realiteetteja. Painotan Freudkäsittelyssä rakkauden merkitystä sosiaalisissa suhteissa, sekä perheen roolia ensimmäisenä sosiaalisena piirinä ja mallina. Näistä lähtökohdista tarkastelen myös samastumista hypoteettisena joukkokäyttäytymisen perusmekanismina. Erich Frommin osalta tarkastelen hänen Freudin ajatteluun kohdistamaa kritiikkiä ja yritän keskittyä Frommin teoriassa puoliin, jotka jäävät Freudilla joko vähäiselle käsittelylle tai ovat Freudin viitekehyksensä kanssa ristiriidassa. Fromm käsittelyni pyörii objektiivisen moraalin mahdollisuuden ja siitä kehkeytyvän yhteiskuntakritiikin ympärillä. Koska moraalin käsittely ei Frommin mukaan ole pelkästään etiikan tehtävä, vaan monitieteinen urakka, jossa keskiössä ovat yhteiskuntatieteet ja psykoanalyysi, jäävät varsinaiset moraaliset pohdinnat työssäni minimiin. Frommilla moraalinen hyve pohjaa yksilö- ja ihmisluontoon, joiden kuvausta sekä tähän hyveeseen liittyvää produktiivista suhtautumista analysoin. Luonnon lisäksi käsittelen lyhyesti Frommin kuvausta ihmisluonteen määräytymisestä vallitsevan ja historiallisten taloudellisten järjestelmien perusteella, joiden yhteyteen liittyy myös vapautuminen ja vapauden historiallinen kasvaminen