Muotoilijan työn tavoitteiden mittaus ja arviointi

Muotoilun arvoa on mitattu yleensä lopputulosta ja ulkoisia hyötyjä arvioiden. Se, miten muotoilija itse määrittelee työnsä tavoitteet, on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Tässä tutkielmassa esitetään mittauskehikko muotoilijoiden omalle työlleen asettamien tavoitteiden mittaamista, kuvailua, vertailua ja toimialan kehityksen seurantaa varten. Mitattavan ilmiön hypoteesi käsittää seitsemän ulottuvuutta: kolme ekologisen kestävyyden periaatetta ja yhden sosiaalisen kestävyyden periaatteen sekä loppukäyttäjän tarpeet, muotoilijan omat tarpeet ja ulkoiset vaatimukset. Tutkielman alussa kuvaillaan muotoilualaa ja sen muutoksia Suomessa sekä arvojen merkitystä muotoilijan työssä. Teorialuku jäsentelee muotoiluajattelun kehitystä ja muotoilun arvon määritelmiä eri vuosikymmeninä. Tutkimuskysymyksen muotoilu ja ilmiöiden tarkastelukulma perustuu strategisen kestävän kehityksen viitekehykseen (Framework for Strategic Sustainable Development, FSSD). Tutkimuksen pohja-ajatus on, että muotoiluprosessi on sarja toisiaan seuraavia päätöksiä: tavoitteellista toimintaa jotain tietoista tai tiedostamatonta päämäärää kohti. Tutkimusaineisto on kerätty Suomessa ja Meksikossa vuosina 2011–2012. Aineistosta laskettiin keski- ja hajontalukujen lisäksi useampia faktorianalyyseja. Tuote- ja palvelumuotoilijoiden välisiä eroja tarkasteltaessa ilmeni, että ympäristönäkökulman ottaminen ei heikennä muotoilijan kykyä huomioida käyttäjän tarpeet. Elinkaariymmärryksen lisäksi tuloksissa nousivat esiin muotoilijoiden käsitykset omasta osaamistasostaan sekä suhtautuminen kompromissitilanteisiin. Faktorianalyysien tuloksista selvisi esimerkiksi että käyttäjän tarpeiden huomioinnin vaihtelua selittävät yhteisöllisyys, ilmaisun vapaus ja perusturvallisuus. Käyttäjän ja muotoilijan tarpeiden huomiointia kuvaavat neljä faktoria: muotoilijan oma luovuus ja oppiminen, käyttäjän ilmaisunvapaus, molempien kiintymyksen ja huvin tarpeet sekä molempien ymmärtämisen ja osallistumisen tarpeet. Otoksien välisiä eroja tutkittiin vertaamalla osajoukoista tuotettuja faktoreita keskenään. Näin pystytään kuvailemaan eri populaatioita vivahteikkaammin kuin esimerkiksi keskiarvojen ja -hajontojen avulla. Faktorianalyysi osoittautuikin kiinnostavaksi tavaksi yhdistää muotoilussa yleisesti käytetty laadullinen tutkimusote määrällisiin menetelmiin. Näin voidaan synnyttää monipuolista uutta tietoa ja tutkimusaineistoa toimialan kehittämiseksi.The most common way to define the value of design is to evaluate the outcome and external benefits of design work. Little attention has been paid to how designers themselves define success in their work. This study introduces a survey framework to measure and describe success in professional design practice, from the perspective of the designers themselves. The hypothesis behind the measurement framework consists of seven dimensions: three principles about environmental sustainability and one about socio-ethical sustainability, end user needs, a designer’s own needs and external requirements. The work is based on the Framework for Strategic Sustainable Development (FSSD). The underlying assumption in the survey framework was that design is target-oriented action towards some goal, conscious and/or unconscious. The main focus of this research was to determine the dimensions of this goal, not specifically the definition of the goal itself. The survey material was collected in Finland and Mexico in 2011-2012. The analysis shows that a designer’s ability to consider environmental aspects does not undermine the ability to take into account the end user's needs. Furthermore, the variation in how designers pay attention to user needs can be explained by three factors: a sense of community, freedom of expression and basic security. The factors describing how a designer considers her own needs in relation to user needs are (1) the designer’s own creativity and learning, (2) the user’s freedom of expression, (3) the need for affection and leisure of both designer and user and (4) the understanding and participation of both designer and user. The study suggests that comparison of factors and their loadings between two groups, such as Finnish and Mexican designers can derive a richer description of two populations than for instance a comparison of factor scores or averages. The findings indicate that factor analysis was a compelling way to combine a quantitative research approach with more commonly used qualitative design research methods. Such a method can provide new information and versatile research material for the development of the design industry and education