Kokemusten, sukupuolen ja koulumenestyksen yhteys erityisopetusstatukseen

Nuorten syrjäytymisestä on viime vuosina oltu huolissaan. Pahimmillaan siirtymä alakoulusta yläkouluun toimii syrjäytymiseen johtavana kuiluna koulutuspolulla. Herkkään siirtymäaikaan liittyvät riskitekijät olisi tärkeää tunnistaa ennaltaehkäisyn tueksi. Tämän pro gradu –tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella oppilaiden siirtymäkokemusten kehitystä alakoulusta yläkouluun. Tavoitteena oli selvittää, onko erityisoppilaana oleminen yhteydessä siirtymäkokemuksien laatuun. Lisäksi tarkasteltiin, toimiiko erityisopetus selittävänä tekijänä kokemusten mahdollisille muutoksille senkin jälkeen, kun sukupuoli ja koulumenestys on vakioitu. Tutkimuksen aineisto on peräisin Itä-Suomen yliopiston ISKE-hankkeessa vuosina 2010-2012 kerätystä tutkimusaineistosta. Aineistossa oli oppilaiden uskomuksia kuudennella (N = 594) ja seitsemännellä luokalla (N = 591) akateemisesta minäpystyvyydestä, myönteisistä opettaja-oppilassuhteista ja vertaissuhteisiin liittyvistä peloista. Lisäksi tiedossa oli oppilaiden erityisopetusstatus, sukupuoli ja opettajan arvioima ylä- ja alakoulun koulumenestys. Tulosten perusteella koko ryhmän tasolla uskomukset akateemisesta minäpystyvyydestä pysyivät siirtymän yli melko samana. Uskomukset myönteisistä opettaja-oppilassuhteista heikkenivät. Vertaissuhteisiin liittyvät pelot vähenivät. Kuudennella luokalla saatu erityisopetus oli yhteydessä kaikkien kolmen siirtymämuuttujan yleiseen tasoon ja vertaissuhteisiin liittyvien pelkojen kehitykseen. Kuudennella luokalla tukea saaneilla oppilailla oli enemmän pelkoja, mutta nämä pelot eivät kuitenkaan toteutuneet seitsemännellä luokalla. Myös sukupuoli ja koulumenestys selittivät kuitenkin joitakin tuloksia, paikoittain enemmän kuin erityisopetusstatus. Kuudennella luokalla tulisi kiinnittää enemmän huomiota tehostettua tukea saaneiden oppilaiden siirtymään