Discussions on intimate partner violence and electrodermal activity in couple therapy

Tutkimuksemme tarkoituksena oli tarkastella, kuinka paljon parisuhdeväkivallasta puhutaan pariterapiassa, mitä ja kuinka osallistujat puhuvat siitä sekä kuinka osallistujien ihon sähkönjohtavuus liittyy väkivaltakeskusteluihin. Tutkimukseemme kuului neljä paria ja heidän terapeuttinsa, ja parit olivat hakeutuneet terapiaan parisuhdeväkivallan vuoksi. Tarkastellessamme teemoja ja keskustelukäytäntöjä käytimme temaattista analyysia ja diskurssianalyysia. Ihon sähkönjohtavuuden osalta puolestaan tarkastelimme, onko osallistujien välillä eroja keskiarvoissa, piikkien määrässä ja osuuksissa sekä synkroniassa. Tuloksemme osoittivat, että vaikka väkivallasta puhuttiin melko vähän terapiassa, uhrit ja terapeutit osallistuivat aktiivisesti keskusteluun. Havaitsimme myös, että yleisen väkivaltakeskustelun ja ihon sähkönjohtavuuspiikkien aikana useimmiten ilmenneet teemat olivat samanlaisia, käsittäen väkivallan kuvailun, selitykset ja seuraukset. Osallistujien ihon sähkönjohtavuudessa oli eroja, jotka ilmenivät yksilöllisinä eroina piikkien määrässä. Lisäksi terapeuteilla oli enemmän piikkejä kuin asiakkailla. Kuitenkin piikkien suhteelliset osuudet olivat melko pieniä, emmekä havainneet eroa väkivallan uhrien, tekijöiden ja terapeuttien keskiarvojen välillä. Osa terapeutti-asiakaspareista vaikutti olevan synkroniassa keskenään, kun puolestaan asiakas- ja terapeuttipareilla oli matala synkronia. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että uhrit eivät pelkää väkivallasta puhumista ja terapeutit kykenevät käsittelemään parisuhdeväkivaltaa, mutta väkivallan käsittelyyn terapiassa pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi tuloksemme näyttävät ilmentävän, että osallistujat kokivat väkivallan käsittelyn eri tavoin, mikä olisi hyvä huomioida terapiaprosessissa.The aim of our study was to examine how much intimate partner violence (IPV) is discussed in couple therapy, what and how the participants talk about it, and how electrodermal activity (EDA) of the participants is related to IPV discussions. We studied four couples with their therapists dealing with IPV. For analyzing themes and discussion practices we used thematic and discourse analysis, whereas in EDA analysis we examined whether there are differences in EDA between the participants, manifested in means, the frequencies and proportions of the peaks and synchrony. Our results showed that although IPV was discussed quite little in therapy, the victims took actively part in discussion. We also found that the themes during general IPV discussions and mostly occurred themes during EDA peaks were similar, including description of IPV, explanations on IPV and consequences of IPV. Moreover, there were differences between EDA of the participants, manifested as individual differences in frequency of the peaks, and therapists having more peaks than clients. However, the overall proportions of the peaks were quite small, and no difference in EDA means between the victims, perpetrators and therapists was found. In addition there were therapist-client dyads that seemed to have EDA synchrony between each other, whereas the clients and therapists dyads had low synchrony. Based on this study, it seems that the victims are not afraid to speak about IPV and the therapists are able to deal with it, but however dealing with IPV needs more attention in therapy. Moreover, our results seem to reflect that the participants experienced dealing with IPV differently, which would be good to take into account in therapy process