Nuorten erilaisten oppijoiden arkielämän haasteet ja sosiaalinen kuntoutus

Keväällä 2015 voimaan tulleen uudistetun sosiaalihuoltolain yksi keskeinen painopistealue on sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen kehittäminen ja lisääminen erityisesti nuorten osallisuuden takaamiseksi. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella pyritään edistämään vuoden 2013 alussa voimaan tulleen nuorisotakuun toteutumista eli nuorten sijoittumista ja sitoutumista työhön, työkokeiluun, työpajatoimintaan, opiskeluun tai kuntoutukseen. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen tuottajina järjestöillä ja muilla kolmannen sektorin toimijoilla on merkittävä rooli. Tämän pro gradu -tutkielman aineisto on kerätty yhteistyössä kolmatta sektoria edustavan lukijärjestön kanssa, joka tuottaa uuden sosiaalihuoltolain määrittelyä vastaavia nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palveluja erityisesti oppimisessaan ja opiskelussaan haasteita kohdanneille. Tutkimuksessa tarkastellaan itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten erilaisten oppijoiden oppimisen haasteita sekä arjenhallintaa sosiaalisen toimintakyvyn ja sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksessä. Tutkimuksessa kysytään, mikä merkitys oppimiseen liittyvillä haasteilla on nuorten sosiaaliselle toimintakyvylle sekä millaista tukea he tarvitsevat ja miten sosiaalinen kuntoutus auttaa arjessa selviytymisessä. Tässä sosiaaliseen konstruktivismiin nojautuvassa kvalitatiivisessa tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa itsenäistymisvaiheessa olevaa erilaista oppijaa, jotka osallistuivat tutkimukseen täysi-ikäisinä omalla suostumuksellaan. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastatteluaineistoa täydennettiin osallistuvan havainnoinnin keinoin kerätyllä aineistolla. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastatteluaineiston analyysissa edettiin tiiviistä lukemisesta tietokoneavusteiseen koodaamiseen haastattelurungon teemojen ohjaamana. Alkuvaiheen koodauksen jälkeen aineistoa tiivistettiin ja koodeja yhdistettiin tutkimuksen viitekehyksen sekä tutkimuskysymysten ohjaamana. Jatkokäsittelyyn otettiin vain ne aineistokohdat, joissa puhuttiin tutkimustehtävän mukaisesti nuorten erilaisten oppijoiden yksilöllisistä tarpeista, tukemisesta ja arkielämän hallinnasta. Analyysin viimeisintä vaihetta ohjasi Abraham Maslowin (1970 [1954]) tarveteoria ja Sirpa Kannasojan (2013) määritelmä nuorten sosiaalisesta toimintakyvystä ja tarkemmin tätä määrittävät käsitteet suunnitelmallisuus, lojaalius ja itsevarmuus. Havainnointiaineiston analysoinnissa edettiin saman logiikan mukaan kuin litteroidun haastatteluaineiston kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta nuorten erilaisten oppijoiden oppimiseen liittyvien haasteiden näyttäytyvän arkielämän osa-alueilla yksilöllisesti painottuen ja sen vuoksi myös tuen tarpeet eri tarvetasoilla näyttäytyvät yksilöllisinä. Tiivistäen voidaan todeta, että arkielämän eri osa-alueilla vaadittavien taitojen vahvistumiseksi nuoret tarvitsevat itsenäistymisvaiheessa luonnolliseen ympäristöön jalkautunutta tukea yksilöllisesti painottaen. Tämän lisäksi erityisesti nuoret hyötyvät tuesta, joka auttaa itsetuntemuksen lisääntymisessä. Mitä tietoisempia nuoret ovat omista voimavaroistaan ja tuen tarpeistaan, sitä vahvempi on heidän sosiaalinen toimintakykynsä. Sosiaalisen kuntoutuksen keinoin voidaan tukea sekä konkreettisten arkielämässä tarvittavien taitojen omaksumista että itsetuntemuksen lisääntymistä siten, että nuorten sosiaalinen toimintakyky vahvistuu ja tätä kautta oman elämän ohjaaminen on aiempaa tietoisempaa. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa voidaan kuitenkin todeta, että tuki kohdennettuna yksilötasolle nykymuodossaan ei yksin riitä, jotta nuoret pääsisivät etenemään elämässään ja arjessaan suunnitelmallisesti. Voidaan siis esittää kysymys, miten muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita ja palvelujärjestelmää siten, että nuorten erilaisten oppijoiden kohdalla mahdollisuuksien tasa-arvo ja tätä kautta koettu osallisuus voisi toteutua nykyistä paremmin