Prokrastinoivien yliopisto-opiskelijoiden toimijuuden vahvistaminen opintojen viivästymisen ehkäisemiseksi : hitaasti opinnoissaan etenevien yliopisto-opiskelijoiden tavoiteorientaatiot ja koetut ohjaustarpeet yliopistossa

Graduation from university takes usually longer than the target time. This study focuses on exploring procrastinating university students. Strategic delayers and unnecessarily delaying students were excluded from the study. The aim of this study is to find out what kind of goal orientations procrastinators have and what kind of counselling would enhance study progress. Research questions were: 1) What kind of goal orientations procrastinators have? 2) What kind of needs of counselling procrastinators have? 3) Is there a connection between goal orientations and the need for counselling? Goal orientations were constructed on the basis of the students' goals, motivation and self-regulation skills. The data consist of transcribed interviews of eight students from Faculty of Arts. Students were identified as procrastinators in a previous study. The method of analysis was an abductive content analysis. Based on the data, categories that described most clearly students' goal orientations and needs of counselling were constructed. Connection between goal orientations and needs for counselling were explored by cross-tabulating goal orientations and needs for counselling which were found out of the data. As a result four goal orientation groups were formed: intrinsically motivated goal-oriented, intrinsically motivated without a goal, externally motivated goal-oriented, externally motivating without a goal. Students without a goal did not have a clear aim for the studies or for the future. Goal-oriented students knew what kind of degree they wanted and how to make use of it in the future. Intrinsically motivated students liked to study in itself and they were truly interested in learning new knowledge and developing their expertise. Externally motivated students were interested in the university degree and its value in the working life. The level of self-regulation skills were low in all groups except for the intrinsically motivated goal-oriented students. The needs for counselling formed three main groups: the lack of information, support for study skills and individual counselling. The lack of information included problems with course-registration, lack of study guide and general information after first autumn semester. Students needed support for writing scientific essays and for learning methods. Individual counselling was needed for making study plans. There was not a clear connection between goal orientations and needs of counselling. The needs for counselling were distributed unevenly. Most of the students experienced lack of information. The need for individual counselling was emphasized by students without a goal, which is explained with uncertain plans for studies and for the future. So, the need of counselling seems to be very individual and there is no connection to goal orientations. As a conclusion the course for personal study plan should be individualized so that the study plans would be checked together with supervisor. Learning methods and academic writing skills should be taught during the first study period. Individual counselling should be available throughout the studies, also after the first semester. Guidance services at the University of Helsinki should be clarified and a basic student counsellor office should be created.Yliopisto-opiskelijoiden valmistumisajat venyvät usein yli tavoiteajan. Osalla viivyttely on suunnitelmallista, eikä se aiheuta opiskelijalle subjektiivista harmia. Toisilla viivyttely on epärelevanttia ja siitä voi koitua subjektiivista harmia. Tutkimuskohteena olivat haitallisesti viivyttelevät eli prokrastinoivat yliopisto-opiskelijat. Tutkimuksen ulkopuolelle oli jätetty strategisesti ja tarpeettomasti viivyttelevät opiskelijat. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia tavoiteorientaatioita prokrastinoivilla opiskelijoilla on sekä millaisella ohjauksella voitaisiin edistää opintojen etenemistä. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millaisia tavoiteorientaatioita prokrastinoivilla opiskelijoilla on? 2) Millaisia ohjaustarpeita prokrastinoivilla opiskelijoilla on? 3) Onko tavoiteorientaatioilla ja koetulla ohjaustarpeella yhteyttä? Tavoiteorientaatioita tutkimalla selvitettiin opiskelijoiden sen hetkistä toimijuutta. Tavoiteorientaatioryhmät muodostuivat opiskelijoiden tavoitteiden, motivaation ja itsesäätelytaitojen perusteella. Tavoiteorientaatioiden ja ohjaustarpeiden yhteyttä tarkasteltiin, jotta nähtiin, tarvitsivatko saman lailla proktastinoivat opiskelijat tietynlaista tukea vai vaihteliko tuen tarve henkilön mukaan. Tutkimusaineisto koostui kahdeksan humanistisen tiedekunnan opiskelijan litteroidusta haastattelusta. Tutkimushenkilöt oli todettu prokrastinoiviksi opiskelijoiksi aiempien tutkimustulosten perusteella. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi, jossa tutkimusote oli abduktiivinen. Aineiston pohjalta muodostettiin kategorioita, jotka kuvasivat selkeimmin opiskelijoiden tavoiteorientaatiota ja ohjaustarpeita. Tavoiteorientaatioiden ja ohjaustarpeiden yhteyttä tarkasteltiin opiskelijakohtaisesti ristiintaulukoimalla aineistosta esille nousseet tavoiteorientaatiot ja ohjaustarpeet ja merkitsemällä taulukkoon kunkin opiskelijan kohdalle, mikäli kyseistä ohjaustarvetta esiintyi. Tavoiteorientaatioryhmiä muodostui neljä: sisäisesti motivoitunut tavoitteellinen orientaatio, sisäisesti motivoitunut tavoitteeton orientaatio, ulkoisesti motivoitunut tavoitteellinen orientaatio ja ulkoisesti motivoituva tavoitteeton orientaatio. Tavoitteettomasti orientoituneilla opiskelijoille ei ollut selkeää päämäärää opintojensa ja tulevaisuutensa suhteen. Tavoitteelliset opiskelijat tiesivät, mitä tutkinnoltaan halusivat ja kuinka hyödyntävät sitä tulevaisuudessa. Sisäisesti motivoituneet opiskelijat pitivät opiskelusta itsessään ja he olivat aidosti kiinnostuneita oppimaan uusia asioita ja kehittämään asiantuntijuuttaan. Ulkoisesti motivoituneita opiskelijoita kiinnosti oppimisen sijaan enemmän tutkinnon käyttöarvo. Itsesäätelyn taso oli pääasiassa heikkoa kaikilla muilla paitsi sisäisesti motivoituneilla tavoitteellisesti orientoituneilla opiskelijoilla. Ohjaustarpeista muodostui kolme pääryhmää: tiedon puute, opiskelutaitoihin liittyvä tuki ja henkilökohtainen ohjaus. Tiedon puutteessa korostuivat kurssi-ilmoittautumiseen ja WebOodin käytettävyyteen liittyvät ongelmat, erillisten opinto-oppaiden puuttuminen jo muualle opintoja suorittaneille sekä yleisen tiedottamisen puute ensimmäisen syksyn tietotulvan jälkeen, jolloin opiskelijan tuli itse osata hoitaa opintoihin liittyvät asiat ajallaan. Opiskelutaitoihin liittyvän tuen tarve kohdistui tieteellisten esseiden kirjoittamiseen ja opiskelumetodeihin, joiden puute vaikeutti opiskelutehtävien ja tenttivastausten tekemistä. Henkilökohtaista ohjausta kaivattiin opintosuunnitelmien tekemisessä. Tavoiteorientaatioilla ja ohjaustarpeilla ei ollut selkeää yhteyttä, vaan ohjaustarpeet jakautuivat epätasaisesti kunkin ryhmän välillä. Suurinta osaa opiskelijoista vaivasi tiedon puute. Henkilökohtaisen tuen tarve korostui tavoitteettomilla opiskelijoilla, mitä selittää epävarmuus opintosuunnitelmien sekä oman tulevaisuuden suhteen. Pääasiassa voidaan todeta, että koettu ohjaustarve on hyvin yksilöllistä, eikä sillä ole yhteyttä tavoiteorientaatioon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ensimmäisen syksyn hops-kurssia tulee uudistaa lisäämällä kurssiin henkilökohtainen ohjausaika opintosuunnitelman läpikäymiseksi. Lisäksi opiskelumetodeista ja opiskelijan vastuuta omiin opintoihinsa tulee korostaa. Tieteellinen kirjoittaminen tulisi olla pakollinen jo ensimmäisessä periodissa. Henkilökohtaista ohjausta tulisi olla saatavilla helpommin läpi opintojen, sillä avun tarvetta esiintyy myöhemminkin kuin vain opintojen alkaessa. Helsingin yliopiston hajanaisia ohjauspalveluita tulee selkiyttää. Perinteiselle opinto-ohjaajan vastaanotolle olisi kysyntää