Taaperoiden myötätuntotekojen rakentuminen päiväkodin arjessa

Objectives. The research of prosocial behavior indicates that toddlers are able to engage in prosocial behavior and acts of compassion, which are one form of prosocial behavior. Children's compassionate acts have been touched upon in the field of prosocial behavior research. However, the research consists mainly of relatively small samples and has often been conducted in laboratory playrooms. Therefore the research of children's compassion in their naturalistic settings is still missing. The aim of this study is to find out what are the 1.5 to 2-year-old children's acts of compassion and how acts of compassion are structured in a kindergarten setting. This study is part of a research project "Constituting Cultures of Compassion in Early Childhood Education" (CoCuCo). Theoretical framework. The theoretical framework of the study is based on two traditions of compassion research. The psychological tradition sees compassion as an individual trait, and the tradition ponders in which age are children capable of acts of compassion. The interaction tradition considers compassion as a collective activity that is produced in interaction. Methods. The data of the current study was gathered by observing a group of toddlers in a kindergarten setting over ten days, three to four hours a day. The acts of compassion and the context were recorded by using a semi-structured observation form. Eight 1.5 to 2-year-old children participated in the study. The data consisted of 47 episodes that contained acts of helping, sharing and comforting. The data was analyzed by using qualitative research methods. Findings. Comforting, helping and sharing were the 1.5 to 2-year-old children's acts of compassion. Compassion was expressed mostly in physical forms, such as hugging, stroking and physical helping. In some acts also verbal aspect was used. Adults had an impact on children's compassion and they could either nurture or hinder the compassionate acts.Tavoitteet. Prososiaalisen käyttäytymisen tutkimus osoittaa, että jo taaperoikäiset ovat kykeneväisiä prososiaalisiin tekoihin, joita myös myötätuntoteot ovat. Lasten myötätuntotekoja on tähän mennessä sivuttu prososiaalisen käyttäytymisen tutkimuksessa ja lähinnä laboratorio-olosuhteissa. Tutkimus lasten myötätunnosta ja sen rakentumisesta lasten luonnollisessa ympäristössä puuttuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä ovat 1,5-2-vuotiaiden myötätuntoteot päiväkodissa sekä miten 1,5-2-vuotiaiden myötätuntoteot rakentuvat päiväkodissa. Tutkimus on tehty osana "Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa – Constituting Cultures of Compassion in Early Childhood Education" -tutkimushanketta. Teoreettinen viitekehys. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat myötätuntotutkimuksen kaksi traditiota. Psykologisessa traditiossa myötätunto nähdään yksilön tekoina ja siinä pohditaan, miten ja missä iässä lapset kykenevät myötätuntotekoihin. Vuorovaikutustraditiossa myötätunto nähdään vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä, jonka syntymiseen vaikuttavat erilaiset kulttuuriset rakenteet. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla yhden päiväkodin alle 3-vuotiaiden ryhmää kymmenen aamupäivän ajan. Havainnoinnin apuna käytettiin puolistrukturoitua havainnointikaavaketta. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 1,5-2-vuotiasta lasta. Havainnointiaineistoon kertyi 47 episodia, joissa esiintyy auttamista, lohduttamista tai jakamista. Aineistossa esiintyneet teot analysoitiin laadullisin analyysimenetelmin dialogissa teoreettisen viitekehyksen kanssa. Tutkimustulokset ja johtopäätökset. 1,5-2-vuotiaiden myötätuntotekoja olivat lohduttaminen, auttaminen ja jakaminen. Taaperoiden myötätuntoteot olivat lähinnä fyysistä toimintaa, kuten halaamista, silittämistä tai fyysistä auttamista, mutta osassa teoista oli mukana myös sanallinen puoli. Aikuiset vaikuttivat taaperoiden myötätuntotekoihin sekä niitä lisäävästi että estävästi. Aikuisen toiminnalla näyttää olevan merkittävä vaikutus taaperoiden myötätunnon ilmenemiseen